Ei urheilija tervettä päivää näe

Niin se on rankkaa tuo urheilu nykyaikana. Omakohtaisesti olen tässä viime aikoina saanut kokea, miten se syö miestä palautua kotosalla ruhjeista ja vammoista. Ensin paukahti niska, siis kirjaimellisesti ruksahteli kaikki nikamat, jotka voivat niskasta rusahtaa. Siinä sitten menikin semmoiset kaksi viikkoa ennenkuin niska kääntyi taas normaalisti ja pääsi takaisin urheilemaan.

Samalla viikolla olikin sitten tavallista innokkaampi harjoitusten vetäjä, jonka seurauksena reisilihakseni olivat vielä kolme päivää treenien jälkeen tukossa. Ei hirveästi tee mieli sykähdellä, kun ei pysty kunnolla portaita kiipeämään omalle kotiovelle.

No, viikon levon jälkeen jalat olivat taas toimintakuntoiset ja eikun vain uudestaan treenaamaan itsepuolustusta. Sittenpä tehtiinkin hieman lyöntiharjoitteita koko rahan edestä. Arvatahan saattaa, seuraavana aamuna ei tahtonut kynä pysyä kädessä saati, että olisi pystynyt tietokoneen näppäimistöä näpyttämään.

Ja sitten vielä ihmetellään, miksi suomalaiset ja etenkin nuoret liikkuvat niin vähän...

Nykyajan rosmot

Niin, tulipa mieleen, että tulipahan tuossa todistettua joulun tienoilla mielenkiintoinen näytelmä eräässä automarketissa Kajanalandiassa. Edessäni kassalla oli viimeisen päälle rauhallisen näköinen asiakas, joka lapio ostoksensa hihnalle ja maksoi ne tyytyväisenä. Sen jälkeen asiakas siirtyi tyynen rauhallisesti hälyttimien ohi, jotka tietenkin pärähtivät piipittämään. Seurasi lyhyt keskustelu myyjän ja 'asiakkaan' välillä:

Myyjä: "Hei, arvon herra. Voisitteko ystävällisesti mennä portin läpi uudestaan?"
Asiakas: "Mitä perkelettä, enkö minä jo maksanut nämä ostokset?"
Myyjä: "Portti rupesi hälyttämään kohdallanne, voisitteko ystävällisesti..."
(Tässä vaiheessa asiakas rupesi vihamielisesti paiskomaan ostoksiaan kassiin.)
Asiakas: "Perkeleen portit, minä mitään portteja..."
(Myyjä turhautui ja jatkoi seuraavan asiakkaan palvelemista)
Asiakas: "Enkö minä nämä jo maksanut, mitä se oikein...?"

Sen jälkeen asiakas latoi loput ostoksensa kassiinsa ja paineli tyynen rauhallisesti läheisellä tuolille istumaan ja odottamaan siirtymistä ulko-ovien suuntaan. Missään vaiheessa vartija tms. ei puuttunut tämän nerokkaan myymälävarkaan toimintaan. Ja missä siis selitys?

No, asiakashan oli 70 ja kuoleman välissä olevan ikäinen, harmaantunut, puolikuuro ja hyvin - siis hyvin - hidasliikkeinen. Vähäisestäkin epäilystä hän alkoi perkelöidä ja viskoi tavaroitaan minne sattuu. Lisäksi hän esitti täydellisesti puolikuuroa, eikä täten reagoinut myöskään mitenkään hälytinportteihin. Mikä onkaan täydellisempi naamiopuku tänä päivänä myymälävarkaalle. Vielä, kun otetaan huomioon se, että tämän päivän kaupat ovat ulkoistaneet täysin vartijansa, joiden tulo paikalle kestää lähes aina useamman kymmenen minuuttia. Siinä ajassa tämäkin papparainen olisi hyvin ehtinyt kävellä ulkona odottavalle pakoautolleen, jossa vanhainkodin naapurihuoneen Esko (nimi keksitty) odottaisi kaasujalka täydessä vireessä... Voi vain kuvitella mitä olisi kaupassa tapahtunut, jos hälytin olisi soinut nuoren ihmisen kohdalla, saati keski-ikäisen kännissä olevan resu-pekan kohdalla...

Odotus on päättynyt

No siinä se taas on. Helmeilevä vaahto nuolee tuopin ylälaitaa... Sopivan kylmänä, odottamassa minua saunasta, suorastaan huutaen päästäkseen taas suonistoon kiertämään elimistöäni.

Kuukausi meni sittenkin kuin siivillä, ensimmäiset viikonloput olivat tietysti hieman tyhjäntuntuisia, mutta loppujen lopuksi kuukausi on hyvin lyhyt aika olla ilman alkoholia. Muistan, kun lopetin tupakoinnin, että joka puolella tuntui olevan entistä enemmän tupakoitsijoita. Suurin osa vastaantulijoista kadulla tupakoi, joka paikassa tupakoitiin... Tänä päivänä tupakointi ei enää edes pistä silmään, kertonee varmaan siitä, että on päässyt eroon tupakanhimosta.

Tipattoman tammikuun aikana oli huomattavissa samankaltainen ilmiö. Televisio-ohjelmista suoraan pisti silmään roolihenkilöiden alkoholinkäyttö. Salatut eläimet ovat kyllä täydellinen esimerkki aiheesta ja samalla erittäin huono esimerkki ns. product placementistä. Eräässäkin jaksossa ruokapöydässä oli ketsuppipurkki, josta oli jostain kumman syystä revitty etiketit pois, ihan kuin muotoilu ei olisi kertonut merkkiä... Seuraavassa kohtauksessa Ismo ja kumppanit kiskoivat saunakaljaa, naurettavaa oli kuitenkin se, että jokaisen kädessä pullo oli siten, että etiketti on varmasti kameraan päin...

Loppujen lopuksi olo on kuitenkin hieman 'puhtaampi', nyt se varmaan kestääkin sitten taas 11 kuukauden kevyen alkoholinkäytön...