torstaina, lokakuuta 27, 2005

Onnen Päivät!

Woohoo!

Opintotuen asumislisää on näköjään haluttu tarkastella ylöspäin! Tämähän tarkoittaa siis sitä, että kuussa saa 20 euroa enenmmän käteen! Paitsi, että yleinen kustannustaso on noussut! Asumislisän nousu menee siis suoraan vuokran nousuun!

WOOHOO!!!

Joskus minusta tuntui, että opintotukea todella tulisi tarkastella uudestaan, niin kuin monet opiskelijajärjestöt usein vaativat. Nykyään minusta tuntuu siltä, että koko opintotukijärjestelmä voitaisiin lakkauttaa. Säästyisi paljon rahaa, kun kelan virkailijoita ei tarvittaisi niin paljoa. Opiskelijat voisivat hakea viikkorahansa kotikuntansa sosiaalitoimistosta, aivan kuten kaikki muutkin vähäosaiset yhteiskunnan loiseläjät, täit.

sunnuntai, lokakuuta 23, 2005

Ihana sunnuntai

Aamu menee nukkuessa ja pohtiessa tuskaisesti, kuinka myöhään loppujen lopuksi menikään.

Ensilumen sataminen menee täysin ohi.

Ainainen pohdinta alkoholin käyttämisestä kohtuullisesti valtaa mielen.

Aamun lehteä hakiessa ei pysty menemään samaan hissiin naapurin kanssa, ihan vain naapurin pirteyden säilymiseksi.

Ei kykene edes muistamaan miten "pikkuveli" -laulun sanat todellisuudessa menevät.

Päivä on kokonaisuudessaan kuin puolikas, aika menee liian hitaasti, vaikka kello on jo kuinka paljon, mitään hyödyllistä on turha kai kuvitellakaan.

Ja edellisen illan valintanahan oli Tango Bonarda-Malbec, 3 litran hanapakkaus. Älkää kysykö miksi.


---


Ja sitten vielä tämä:


lauantaina, lokakuuta 22, 2005

Valtion virallisten testiemme mukaan:

Ja näin onnistuin tuhlaamaan kallisarvoista aikaa elämästäni ainakin reilun puolentoista tunnin verran...

tiistaina, lokakuuta 18, 2005

Mitä mietin tänään

Ensimmäinen näytös:

Mies ja nainen ovat lähteneet sunnuntaiajelulle uudella farmarillaan ja keskustelevat henkeviä:

Mies: "Minä en ole koskaan kolaroinut!"
Nainen: "Niin justiinsa!"

Mies: "Kyllä minä vielä ehdin!"
Nainen: "Niin justiinsa!"

Mies: "Hups, menin vanhoilla vihreillä!"
Nainen: "Niin justiinsa!"

Mies: "Minä en välitä!"
Nainen: "Niin justiinsa!"

Mies: "Minä kyllä osaan ajaa!"
Nainen: "Niin justiinsa!"

Toinen näytös:

Miehet ja naiset keskustelevat yleisellä tasolla henkeviä:

Miehet: "MINÄ, MINÄ, MINÄ, MINÄ....!!!"
Naiset: "NIIN JUSTIINSA, NIIN JUSTIINSA, NIIN....!!!"

Das Ende.

Seuraa päivän kysymys: Mistä kahdesta mainoksesta edellisessä oli oikein kysymys?

Ja vastaus:

Miesten ei-stereotyyppinen liikennekäyttäytyminen on tietenkin Liikenneturvan "MinäMinä -tietoiskusta", naisen älyllinen lahjakkuus ja sanavaraston hämmästyttävä laajuus on napattu televisiossa pyörivistä ruoka-mainoksista, harmillisesti en vain muista kuka mainostaja tämän(kin) älyväläyksen keksi.

[edit] Nainen onkin Valion aivoituksia, mainoksessa esitellään jotain kermaa...

Onneksi mainostajat muistavat eettisen vastuunsa mainoksia kehitellessään ja edellinen on jo saanut vapauttavan tuomionsa. Itse en kyllä vieläkään pysty ymmärtämään, mitä mainostajien & mainosten tekijöiden korvien välissä näinä aikoina liikkuu.

perjantaina, lokakuuta 14, 2005

Yksilöllistä raadiota

Muistuipa mieleeni markkinoinnin opettajan hehkutus amk:n penkillä, kun hän kertoi tulevaisuudesta: "Markkinointi yksilöllistyy ja tuotteet muokataan entistä enemmän yksilöllisistä lähtökohdista." No, nyt tuo tulevaisuus on ainakin nettiradion kohdalla täyttä arkipäivää (todellisuudessa ollut jo pitkän aikaa).

Minulle uusin ihmettelyn aihe on Last.Fm, joka kaikessa neroudessaan on yksilöity tai yksilöllinen radioasema, miten sen nyt sitten haluaa ottaa.

Perussetti on ilmaista, rahalla saa tietenkin extraa. Ilmaistoiminnot ylittivät kyllä jo omat toiveeni, minkä lisäksi voi seurata omaa musiikkimakuaan tilastoista, jos ei satu muistamaan, mitä viime aikoina on tullut kuunneltua...

En voi muuta kuin suositella lämpimästi. Jaksoin jopa vääntää linkin tuonne laitaankin (Neitsyt-raadio sai luvan häippästä)... Pienen tutkiskelun jälkeen ei voi muuta, kuin heiluttaa isolla lipulla...

torstaina, lokakuuta 13, 2005

Nostalgian pyörteissä

Sattuipa niin, että törmättyäni kirjastossa "Helppoa kuunneltavaa" -kokoelmaan, oli minun hankittava myös ko. yhtyeen "1990-1992" -kokoelma. Ja onhan se uskomatonta, millaista musiikkia Yhdistyneet Urbaanit Puoskarit ovat jossain vaiheessa uraansa tehneet.

Ero on melkoinen verrattuna nykyiseen "Keppijumppaa" -tuotokseen. Täytyy myöntää, ettei samanlaista enää tehdä tämän päivän suomessa. Vaadittaisiin varmaan syvä lama, että jostain löytyisi yhtä omituisia lauluja työstävä orkesteri... Saati, mistä löytyy tänäpäivänä kristinuskoa terveellä kädellä käsittelevä orkesteri: "Olet rikkonut herraa vastaan! -- ja verikostolla on tekosi nyt sovitettava, sillä: synnin palkka on kuolema!" (koiraöljyä)

Samassa nostalgian pyörteissä minua kohtasi myös toisenlainen ihme, minkä perusteella ihmeiden aika ei ole ohi. Sattuipa nimittäin niin, että ahtaessani kirkkopyörääni pyörävarastoon, vastaani tuli näky, jota en uskonut koskaan näkeväni. Siinä se roikkui; "Hero Mountain Bike", jota ei edes google tunne kunnolla. Tuo uskollinen maastopyörä-rodun edustaja, jota sain käsitellä reilun puolitoista vuotta nuoruudessani ja joka on jättänyt pysyvän trauman minulle maastopyöriä kohtaan.

Olisin varmaan nauttinut tuolla, erittäin huonosti muodoillulla ja toimivalla pyörällä ajamisesta, mutta työsopimus sanoutui irti jo reilun puolen vuoden ajon jälkeen. Onneksi veljelläni oli identtinen kappale, joista saimme rakennettua yhden toimivan yksilön. Ja taas matka jatkui noin 3-4 kuukautta, ennenkuin vikoja oli enemmän kuin ehti korjaamaan. Pyörästä laukesi pikkuhiljaa erilaisia osia, ensin etuvaihteet, sitten takajarru, takavaihteet, etujarru ja niin edespäin. Lopulta pyörässä ei ollut muuta toimivaa kuin huonosti muotoiltu satula, jota ei kannattunut edes säästää.

Hintahan ei pyörässä aikanaan paha ollut vaivaista tuhannen markkaa per kappale, joten tilanteessa oltiin jo lähellä hyvää hinta-laatu-suhdetta. Pyöriä olisi varmaan kannattanut ostaa useampi sata kerralla, niin olisi pärjännyt pitkään. Jos en väärin muista, pyöriä myi tuohon maailman aikaan Sotka-huonekaluketjut, joka nyt ei ehkä ole paras paikka ostaa polkupyörää...

Hämmästyttävintä tässä kaikessa on kuitenkin se, että naapurin "Hero Mountain Bike" on kuin pakasta vedetty vielä vuonna 2005 jälkeen kristuksen! On siinä nimittäin saanut pitää pyörää, kuin kukkaa kämmenellä, jotta pyörä on toimiva vielä kymmenen vuotta jälkeenpäin!!! Tai sitten naapurikin on todennut ajamisen niin epämukavaksi, että pyörä on ollut enemmän seinällä koukusta roikkumassa, kuin tien päällä.

Pitää varmaan alkaa kyttäämään ja vainoamaan naapureita, jotta "Herolle" löytyy omistaja ja vastaus tähän mysteeriin...

maanantaina, lokakuuta 03, 2005

Vuoden kulttuuriteko



On enää muutama viikko siihen, että vuoden kulttuuriteko tapahtuu. Tänä vuonna palkinto pitäisi minun puolestani osoittaa Studio julmahuvin poppoolle, joka pitkällisen odottamisen jälkeen julkaisee osan tuotoksistaan dvd-muodossa.

Julmahuvin fanisivuston mukaan mukana ei kuitenkaan ole mukana "Toni ja Heikki Haaman show". Siitä huolimatta uskon, että paketti on hintansa väärti. Boxia odotellessa kävin kuitenkin testaamassa itseni ja Bernerin sielunelämä on näköjään minua lähinnä...