Ketä sinä muistutat?

Internetin ihmemaailma on kyllä välillä pullollaan niin ihmeellisiä sivustoja, ettei voi kuin kummastella. Tällä kertaa on mahdollista vertailla oman pärstävärkin yhtäläisyyksiä muihin:

Oma naamarini muistuttaa eniten seuraavia julkimoita:

• Miehistä eniten muistutan:
• Yul Brunner 71 % (venäläinen näyttelijä)
• Charlie Sheen 56 % ('näyttelijä')
  
• Christopher Reeve 54 % (Da Superman)
  

• Naismaisia piirteitä eniten:
• Maria Montez 69 % (näyttelijätär)
• Sharon Stone 61 % (samaa sarjaa)
  
• Naomi Watts 51% (kuin myös)
  

Harmillista ettei testaajien valikoimiin kuulu ollenkaan suomalaisia törppöjä...

Ja itse testihän löytyy täältä.

Me & My Slummer

Ja siinähän sitä jo kilpaa hymyillään dollarihymyn kanssa...

mutta antakaahan, kun kerron:

No, menin ja otin sitten sen opintolainan, mitä pankit ja hyvinvointiyhteiskuntamme sosiaalitantat ja pankkineidit väkisin työntävät.

Rahan kai on tarkoitus riittää aina vuodeksi eteenpäin, mutta sairastuttuani piinaavaan autokuumeeseen, minun oli pakko saada elämäni ensimmäinen automobiili. Ja eikun tuumasta toimeen.

Samalla, kun olin opintolainaa nostamassa, nostin eri tililtä myös armeija-ajaltani säästyneet päivärahat, minkä jälkeen olinkin jo valmis auto-ostoksille!

Ja jos kerran auto-ostoksille lähdetään ensimmäistä kertaa eläissään, ei mikä tahansa riisikuppi tai itäsaksalainen surmanloukku kelpaa. Volvot ja merceedekset saivat nimittäin tällä kertaa väistyä!

Aikani renkaita potkittuani ja autoliikkeitä kierreltyäni löysin etsimäni. Samalla täyttyivät tärkeimmät ominaisuudet: turvallisuus, vaatimaton machous ja se tärkein, eli erittäin suuri bensiinin kulutus. Eipä tarvitse pikkutöyssyjä pelätä, kun Hummerillani päästelee. Ja kuten kuvasta näkyy, ei tahdo edes valkaistut hampaani pärjätä tuolle vienolle hymylle!

Kyllä kelpaa nimittäin näitä Itä-Kuopion slummeja pyöritellä sen aikaa, että keskeneräinen huvilani ja tarpeeksi iso autotallini Rönöön valmistuu. Leikillisesti naureskelin erikoisrekisterikilpeä hakiessani, että kyllä nyt kelpaa "Slummerilla" ajella. Harmillisesti erikoiskilpi ikävä kyllä rajautui vain tuosta kuvasta pois, joten jääköön se yllätykseksi ja tarkkasilmäisten bongailtavaksi...

Ai niin, täytyyhän sen nyt olla totta, kun se on kerran Internetissä (sain uskomattoman hyvän tarjouksen s-postilla) ja siitä on vieläpä kuvia olemassa...
vrt. esim. bonsai-kisulit
tai Nokian "tarjous"

Vihdoinkin: Ylellisiä lamppuja Kuopiosta

Odotus on viimein päättynyt. Nyt myös kuopiolaiset pääsevät nauttimaan ylellisistä lampuista. Tänään Posteljooni Kusti toi myös minulle mahdollisuuden hankkia ylellinen pöytälamppu.

Kuopion aiheina ovat mm.

• Kauppahalli, joka on onnistuneesti kuvattu sellaisesta kulmasta, ettei sitä kauppahalliksi tunnista (mm. Veljmies -patsas puuttuu)

• Wanha Satama, joka taasen muistuttaa taloa jossain maaseudulla, kaukana satamasta

• Kaupungintalo, jonka sellaiseksi voisi tunnistaa, jos käyttää silmälaseja vahvuuksilla +2.

• Neljäs "ainutlaatuinen piirros" kuvaa mitäpä muutakaan kuin Tuomiokirkkoa. Ja yhdenmukaisuus on sanoin mykistävä. Tällä kertaa "tussikynäpiirros" on sen verran hyvin onnistunut, ettei kuvassa olevaa rakennusta sekoittaa.
  

Eniten minuun kuitenkin esitteessä vetoaa Mr. D. Nopen seesteinen myyntipuhe esitteen alussa:

"Kuopio on alue, jossa Te asutte ja jossa tunnette olevanne kuin kotonanne"

No, tottahan toki. Kyllä muutaman vuoden verran savolaisten vääntelyä kuunnelleena täällähän alkaa jo viihtymään, mutta en kuitenkaan vielä aivan noin jyrkkää tunnelatausta käyttäisi...

"Toivomme myös, että Te vietätte siellä vielä vuosien ajan onnellista elämää"

Totta, onnellinen elämä Kuopiossa, Ylellisen pöytälampun vierellä... Ajatukseni suorastaan karkaavat ihanaan tulevaisuuteen... Huipennus kuitenkin mielestäni on:

"Tämän vuoksi ylellinen pöytälamppu on niin ainutlaatuinen ja arvokas: se saa aikaan lämmön ja lohdutuksen tunteen..."

No, mitä ihmettä... Nyt lampusta pitäisi tulla vielä lohdutuksen tunteita... Ettekö te jo luvanneet minulle onnellisen elämän ja tulevaisuuden... Tai toisaalta, kyllähän Kauppahallin kuvan katselu saattaa hyvinkin aiheuttaa lohdutuksen tunteita.

Lohdutuksen tunteissa rypiessäni aloin jo täyttämään tilaustositetta, kunnes minut pysäytti pienimuotoinen epäilys. Entäpä jos en ehdikään, esitteessä nimittäin todetaan "Vieraanne eivät voi olla huomaamatta, että teillä on erinomainen maku. He ovat teille ehkäpä hieman kateellisia, koska Te olette toimineet ajoissa, mutta he hieman liian myöhään."

Opiskelijan käteisvarantoni ovat nimittäin päässeet hiipumaan ja, jotta saisin ylellisen pöytälampun joka huoneeseen (sekä tietenkin kaksi makuuhuoneeseen) tarvitsen kipeästi rahaa, tarkalleen ottaen 596 euroa + postikulut. Eivätkä pankkineidit mitenkään ehdi käsittelemään laina-anomustani ennen esitteessä mainittua viimeistä tilauspäivää.... Epätoivo täyttää pääni...

Onneksi löysin kohtalotovereita ja lisäinformaatiota. Täältä...