Tiki Tiki

Nyt kun kaikki muukin digitalisoituu, ajattelin pyöräyttää vanhat CD-levynikin digitaaliseen muotoon. Viikon aherruksen jälkeen noin 150 levyä onkin kauniisti Flac-tiedostomuodossa kovalevyllä (~60 gigatavua).



Suurimpina etuina on tietenkin musiikin kuuntelun helppous. Turha levyjen käsittely on jo niin muinaishistoriaa, että sitä tuskin muistaa.

Yllättävän paljon sitä kuunneltavaa on tuossakin kasassa. Yhtä soittoa nimittäin löytyy noin kuuden vuorokauden ja kuuden tunnin verran. Sen jälkeen voi tietenkin kuunnella niitä vanhoja rahisevia mp3:sia, joita niitäkin löytyy tietokoneelta noin 157 tuntia.

Luonnonystävän kannalta suurin ongelma on tietenkin prosessissa syntynyt ongelmajäte. Käytännössä vanhat levyt muuttuivat juuri täysin tarpeettomiksi. Nyyh.

214 124 merkkiä

214 124 merkkiä.
4012 riviä.
102 sivua.
1030 kappaletta.
5 kuukautta.
85 työpäivää.
664 työtuntia.
5 rullakebabia.
n. 10 maksalaatikkoa.
lukematon määrä revittyjä kynsivalleja.
reilut 12 000 euroa.
1. uusi kirja lahjapaketissa, ei mukia eikä t-paitaa...

No niin. Nyt tiedät, mitä olen tehnyt viime aikoina.

Voit lopettaa ihmettelyn.

Huorausta

Minäkin ryhdyin huoraamaan. Minun tapauksessani se tarkoittaa vapaa-aikani uhrausta tiettyä, nimellistä korvausta vastaa. Työnantaja saa minun työpanokseni ja minä saan korvaukseksi summan rahaa. Iltaisin olen erittäin väsynyt. Tuntuu, että kaikki se energia, mikä minussa jylläsi vielä opiskeluaikana, on poissa. Rahallinen korvaus tietysti jossain määrin kompensoi tätä henkistä alennustilaa. Ikävä kyllä työvoimatoimiston ennustus työttömyyden jatkuvuudesta, ei ikävä kyllä toteutunut.

No, mutta... Huoraus on tällä hetkellä todella in. Ylläolevassa linkissä nuori neitokainen omien sanojensa mukaan myy vartaloaan, jotta hän voi opiskella ja kouluttautua (suosittelen erityisesti perehtymään ensimmäiseen viestiin, jossa perustelut tälle toiminnalle avoimesti kerrotaan). Ymmärtääkseni Suomessa on koulutus ilmaista ja siihen maksetaan vielä opintotukeakin päälle. Kaikille tämä vastikkeellinen raha ei tietenkään riitä ja aiheesta voi repiä tuskaisia kertomuksia. Uskoo tietty ken tahtoo.

Mutta teema-aiheeseen liittyen kävin tässä äskettäin elokuvissa. Kävin katsomassa Miehen työ -nimisen koko illan elokuvan, jossa mies vähintään yhtä heppoisin perustein alkaa myymään vartaloaan vanhemmille naisille. Sanonta "Tuotanto, missä Tommi Korpela on mukana - ei voi olla paskaa!" pitää elokuvan kohdalla täysin paikkaansa, huolimatta siitä, ettei elokuvalle täysin viittä tähteä voi antaa. Suosittelen kylläkin lämpimästi.

Esineenä työvoimatoimistossa

- Sosiaaliturvatunnus... ja loppuosa?
- yninää...
- joo, joo... Ootas niin mä katon nää sun tiedot (mitä en muuten viitsinyt tehdä etukäteen, jotta saan kulutettua entistä enemmän aikaasi)
- nieleskelyä.

Naputtelua, pohdintaa ääneen "joo, on tuommonenkin myönnetty, mites se nyt kun se on samaa työssäkäyntialuetta... joo."

Hiljaisuutta.

Lisää naputtelua ja niin sanottua päätetyöskentelyä: "eikä tuokaan voi olla neljää tuntia, toimiston linjaus on näissä aina kuusi tuntia!"

- Mitä ihmettä, sehän on minimi se neljä tuntia ja se mahdollistaa joustavan ajankäyt-
- TOIMISTON LINJAUS ON KUUSI TUNTIA!
- ön ja aktiivisen työnhakemi-
- SE ON 85 PROSENTTIA TYÖAJASTA JA MEILLÄ SE ON 6 TUNTIA!
- mutku, mutku...

Naputtelua, päätetyöskentelyä, naputtelua. "Joo, joo."

- Ja tästähän puuttuu tämäkin liite. Ei tätä kuule voi hyväksyä näin.
- milloin minä sitten voin aloittaa sen harjoittelun...
- Et sinä mitään voi aloittaa ennen kuin me hyväksymme tämän ja tästä puuttuu liite.
- no eikö sitä voisi vaikka soittaa sinne työnantajalle ja kysyä, että...
- Puhelut ei kuule tähän paperiin niitä nimiä tuo!

Ja tämänkertaisena arvoituksena on miettiä, että kumpi tämän näytelmän esiintyjistä oli uhmakas työtön-työnhakija ja kumpi asiakaslähtöinen, ystävällinen ja asiallinen työvoimaneuvoja.

Pienenä sivuhuomiona ja onnellisena loppuna se, että kyseiset liitteet olivat todellisuudessa toimitettu jo viikkoa aiemmin työvoimatoimistoon, mutta kyseinen virkailija ei niihin ollut vielä viikon aikana ehtinyt törmätä. Tänä aamuna sain kyseisestä toimistosta (jälleen eri virkailijalta) puhelun, joka imelyydessään läheni joitakin nuoruudessani saamia puheluja teini-ikäisiltä tytöiltä. Näillä näkymin harjoittelu alkaa huomenaamulla, tietääkseni nelituntisena.

Ainoa vertauskuva, joka mieleeni tulee työhallinnon loisteliaasta logosta, on flipperi, joka pompottaa keskellä olevaa "asiakastaan" seinästä seinään, kunnes aktiivinen työvoimapolitiikka tuottaa mieleisen tuloksen.

Ja sitten vielä ihmetellään, miksi sosiaalialalla työntekijät kohtaavat väkivaltaa ja uhkaavia tilanteita. Ihmisenä kohteleminen voisi mielestäni olla hyvä aloitus.

Edit: Muita kommentteja, joita olen asiantuntijoiden suusta kuullut asioidessani ko. virastossa:

• Riittääköhän sulla edellytykset tähän työpaikkaan? (Liikkuvuusavustusta hakiessani - työnantajan jo kutsuttua minut haastatteluun!)
  

Hävytöntä

Huomasin, että viime tilityksestäni on kulunut jo luokattoman kauan, toista kuukautta.

Pahoittelen rakkaat ystävät, työttömällä nyt ei valmistumisen jälkeen ole ollut hetkeäkään rauhallista aikaa kaiken maailman turhuuksiin syydettäväksi.

Olen ahkerasti yrittänyt kuluttaa saamiani valmistujaisrahoja ja taistella järjestelmää vastaan.

Tämäkin viesti on laadukkuudeltaan täysin luokaton - mikä taas johtuu pitkälti siitä, että kävin eilen kuuntelemassa idoliani Jarkko Martikaista paikallisessa pubissa. Keikka oli hyvä, suorastaan erinomainen, minkä takia sisälmykseni suorastaan huutavat poistumiskeinoa ruumiistani...

Asia, joka sai minut tänään hörähtämään, on Anita Hirvosen blogi. Ei herrajumala. Eihän sitä voi todeksi uskoa, mutta näin se vain on. Parasta aiheessa on kuitenkin Anitan faneilleen paljastamat henkilökohtaisuudet, joita ovat muun muassa kiireet, keikat, flunssa ja autotalli. Anita tiivistää tilanteen kuitenkin itse parhaiten: " Tää on tylsää luettavaa. Yritän parantaa tahtia kunhan tässtä tokenen." Uskoo ken tahtoo, minun salaliittoteoriani on se, että julkkisblogeja pitävät jotkut media-alan opiskelijaharjoittelijat (ps. älä kerro kenellekään).

Meanwhile, suosittelen tutustumaan toiseen rakkaaseen harrastukseeni, jolle perustin oman sisarsivuston: http://mallasviski.blogspot.com

Jos ennustukseni pitää paikkansa sisarsivusto tullee saamaan paljon enemmän kävijöitä, kuin tämä henkinen pyhättöni...

Edit: Heitin tuohon omaksi ilokseni vielä foton eilisillan keikalta. Kyllä se on Jarkko ja kitara. Kuvaa kertoo enemmän kuin tuhat sanaa Nokian N80 -mallin kuvausominaisuuksista hämärässä. Ja olihan siinä kuitenkin se 3 miljoonaa pikseliä... :)