Syyslukemisto 2008

Syksyn lukemistossa on kulunut monenlaista kirjaa. Ohessa päällimmäiset ajatukset:

• Richard Sennett. 2002. Työn uusi järjestys. Tampere: Vastapaino.

Löysin Sennettin kirjan alennusmyynneistä ja ostin sen heräteostoksena. Sennett käsittelee esseemäisessä kirjassaan kapitalismia ja sitä, miten se hänen mielestään "jättää ihmisen tuuliajolle."

Kirja oli helppolukuinen ja lueskelin sen iltalukemistona. Toisaalta Sennett kirjoittaa niin hyvin, että monena iltana oli havaittavissa pientä malttamattomuutta nukkumisen suhteen.

Minua kirjassa puhutteli Sennettin kuvaamat valta- ja kontrollirakenteet, joita työmarkkinoilla esiintyy. Joustavuuden muodoista hän esittelee 1) instituutioiden jatkuvan uudelleen keksimisen, 2) joustavan erikoistumisen sekä 3) vallan keskittyminen ilman vallan keskittämistä.

1) Instituutioiden jatkuva uudelleen keksiminen on Sennettin mukaan sitä, että nykyaikaiset löyhät verkostot ovat korvanneet perinteiset, fordismin aikaiset pyramidimaiset hierarkiat. Tällöin verkostoa ylläpitävät liitokset ovat löyhentyneet ja erityisesti pirstoutuneen rakenteen vuoksi organisaatioita on entistä helpompi pirstoa ja keksiä uudelleen. Uudistaminen on käytännössä usein toimintojen supistamista ja vaikuttaakin siltä, että mikä tahansa muutos olisi parempi kuin toiminnan jatkaminen entiseen tapaan.

2) Joustava erikoistuminen on Sennettin mukaan markkinoille pyritään tuomaan entistä enemmän erilaisia tuotteita entistä nopeammin. Joustava tuotanto ikään kuin pakottaa työntekijänsä hyväksymään ainaisen muuttumisen - markkinat vaativat koko ajan erikoistumaan ja erilaistumaan.

3) Vallan keskittyminen ilman vallan keskittämistä. Verkostomaisuus, joustavuus ja ainaiset muutokset mahdollistavat vallan keskittymisen ilman keskittämistä. Valta on tällöin hajautunut siten, että alemmilla tasoilla työskentelevillä henkilöillä on enemmän mahdollisuuksia päättää omasta työstään. Välijohdon purkamisella on syntynyt illuusio vallasta - todellisuudessa pienet työryhmät ovat organisaatiouudistusten yhteydessä ylikuormitettuja vapauden sijaan. Byrokratian purkaminen ei pidä paikkaansa - valta ja johto ovat muuttuneet vain hahmottomiksi, menettämättään kuitenkaan todellista valtaa.

Siinä muutama lainaus Sennettin kirjasta Työn uusi järjestys. Suosittelen lämpimästi.

• Jarkko Martikainen. 2008. 9 teesiä.Helsinki: Like.

Martikaisen Jarkon uusi runokirja on mielestäni erinomainen. Martikainen käsittelee runoissaan samoja teemoja, kuin YUP:n lauluissa. Olin jopa havaitsevani tiettyjä yhtymäkohtia runojen ja eräiden laulujen kohdalla.

Mikäli YUP tai Martikaisen soolotuotanto kiinnostaa, suosittelen tutustumaan myös tähän runokirjaan.

Pakollisena otteena minua huvittanut kohta runosta Kapteeni käski:
Sain kuulijalta palautekirjeen.
"Palaa heti särökitaran ääreen.
Ehdit näppäillä Landolaa
joskus eläkepäivilläsi."

• Ernesto Che Guevara. 2003. Tien päällä taas (Otra vez). Juva: WSOY.

Chen päiväkirjoihin perustuva kirja toimi niinikään unilääkkeenä. En ole lukenut moottoripyöräpäiväkirjaa, joten tämän teoksen lukeminen oli kuin jatko-osan lukeminen ennen ensimmäistä osaa.

Siitä huolimatta Chen elämästä kiinnostuneelle helposti luettava suomenkielinen teos. Alelaarin löytöjä tämäkin.

• Junot Diaz. 1996. Drown. Faber and Faber ltd.

Junotin esseekokoelma. Junot Diaz oli minulle täysin uusi kirjailija, en ollut kuullut hänestä, ennen kuin eräs kirjakerho suositteli Diazin uudempaa, Pulizer-palkittua, teosta "Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä." Tilatessani em. teosta Amazon.co.uk:sta, palvelu suositteli myös tätä esseekokoelmaa, joten nappasin sen samaan tilaukseen.

Diazin esseekokoelma on mielenkiintoinen. Hänen tarinat sijoittuvat Dominikaaniseen tasavaltaan ja käsittelevät niin köyhyyttä, unelmia kuin naisiakin. Tarinoissa on jotakin vetovoimaista, vaikka espanjankielisyydet tuovatkin oman haasteensa tekstin lukemiselle.

Mielestäni hauskin novelli oli "How to date a browngirl, blackgirl, whitegirl or halfie." You'll sound smooth...

Diazin uusin teos "The Brief Wondrous Life of Oscar Wao" odottaa vielä kirjahyllyssä vuoroon. Palaan siihen, kunhan ehdin sen lukaista.

• Naomi Klein. 2007. The Shock Doctrine. Penguin Books.

Naomin uusin kirja käsittelee yhteiskunnan rakenteiden muokkaamista erilaisten shokkien avulla. Uusliberalistinen politiikka on Kleinin mukaan vallannut alaa niin Etelä-Amerikassa kuin Itä-Euroopassakin shokkien avulla. Kidutus, vallankaappaukset ja uusliberalistinen yhteiskuntapolitiikka kietoutuvat hänen teoksessaan mielenkiintoisella tavalla yhteen.

Klein kuvaa teoksessaan mielenkiintoisella tavalla kidutuksen historiaa ja sitä, miten ihmisiä on pyritty rakentamaan uusiksi tyhjentämällä mieli mitä mielikuvituksemmisilla tekniikoilla - mömmöistä sähköiskuihin. Tulosta ei kuitenkaan ole syntynyt halutulla tavalla - lopputuloksena on useimmiten ollut ihmisraunioita.

Samoin on käynyt myös valtioille, joita Klein kirjassaan esittelee. Niin Etelä-Afrikka kuin moni muukin valtio on edelleen ongelmissa, vaikka shokkiterapialla uusittiin monia rakenteita. Lue kirja ja muodosta oma mielipiteesi aiheesta, mielestäni teoksessa on kuitenkin hyvän dekkarin ainesta. Kirjaa lukiessa toivoisi, että tulisi joku ja pidättäisi Chicagon poijjat.

Laina (Klein 2007, 155):
"Well, what is the sense of ruining my head and erasing my memory, which is my capital, and putting me out of business? It was a brilliant cure but we lost the patient."
- Ernest Hemingway on his electroshock therapy, shortly before committing suicide 1961.

Tomomi Adachi

Kävin eilen "kuuntelemassa" Tomomi Adachia.

Asiasta on mahdotonta muodostaa järkevää lausetta. Se täytyy kokea itse, mielellään luonnossa.

Jonkinlaisen kuvan asiasta saa myös täältä!

Kuitti!