sunnuntai, helmikuuta 21, 2010

The Ultimate Soundtrack to... Give Birth - Synnytysmusiikkia

Kävin tutustumassa synnytyssairaalaan ja omituisin asia, minkä kätilö kertoi, oli oman musiikin tuominen synnytysosastolle. Ajatus jäi kuitenkin kutkuttamaan ja päädyin suunnittelemaan soundtrackia. Päädyin seuraavaan settiin, mikäli ei ensimmäisellä kierroksella onnistu, voi levyn soittaa toistolla. Avautumisvaihe jää tällä levyllä melko lyhyeksi, joten sairaalaan ei kannata lähteä liian aikaisin.

- Avautumisvaihe -
1) Raappana - Kun uni ei tuu
2) Kapteeni Ä-ni - Syyään eka
3) Jamiroquai - Emergency On Planet Earth
4) Moloko - The Time Is Now
5) Nightwish - Last of the Wilds

- Ponnistusvaihe -
6) Disturbed - Shout 2000 
7) YUP - Taas Myöhässä
8) Don Johnson Big Band - Running Man
9) Wolfmother – Woman
10) W.A.S.P. – Crazy
11) Megadeth – Symphony Of Destruction
12) Rammstein – Mutter
13) Danzig - Mother
14) Paradise Lost – Say Just Words
15) Manowar - Kings of Metal
16) Muse - Uprising

- Jälkeisvaihe -
17) Zen Café - Uuvuttaa
18) Manu Chao - Me Gustas Tu
19) Amorphis - Leaves a Scar
20) Kingston Wall - We Cannot Move
21) Cleaning Women - Clean Up Your Body
22) Raappana - Kotipoika
23) Irwin Goodman - Tyttö Tuli

Tästä linkistä pääset fiilistelemään Spotifyn avulla levystä. Aivan kaikkia biisejä ei Spotifyssä ollut, mutta suurin osa kuitenkin. Väsäsin kannetkin oheen, mikäli haluat työstää levystä itsellesi oman kopion.


lauantaina, helmikuuta 13, 2010

Musiikkilaitteisto vm. 2010

 
 



Nappailin muutaman valokuvan kaikista musiikkilaitteista, joita kotoani löysin. Olin jo unohtaa keittiöradion, mutta kahvin keiton ohessa ehdin napata kuvan.

Kaikkea sitä näkyy kertyneen - tämä kaikki jää sitten jälkipolvien romuksi.

Kevätlukemisto 2010

  •  Hotakainen, Kari. 2009. Ihmisen osa. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala.
Ihmisen osa on olla katkera ja vihainen, eikä viha hellitä, ennen kuin syyllinen saa palkkionsa mukaan. Näin kyynisesti Hotakaisen uutuutta on mahdollista tarkastella, mutta se ei tee oikeutta Hotakaisen uutuudelle.

Hotakaisen Ihmisen osa on monikerroksinen teos, jossa lähtökohta on kirjailija vailla tarinaa. Tähän hätään kirjailija löytää Salme Sinikka Malmikunnaksen, joka suostuu luopumaan elämästään rahallista korvausta vastaan. Malmikunnaksen perheeseen kuuluu mies, lapsia ja lapsenlapsia, joiden perheestä Hotakainen kutoo (tai virkkaa) tarinan, jossa oikeus voittaa ja s-sarjan Audeilla ajavat konsultit saavat osansa, kirjaimellisesti.

Tähän asetelmaan Hotakainen yhdistää onnistuneesti sosiologisia havaintoja yhteiskunnastamme. Monikulttuurisuus, työn muuttuminen, mielenterveyshäiriöt ja pinnallisuus ovat teemoja, jotka kulkevat tarinassa käsi kädessä. Hotakaisen kieli on kutkuttavaa, naurattavaa ja soljuvaa.

Kirjassa yhdistellään teemojen lisäksi veijaritarinaa (Pekan pumminiksit hautajaisiin ja ruoan hankkimiseen liittyen), kostoa (lapsen menetys ja sen tuska) sekä vanhempien ja lasten suhdetta. Kaiken kaikkiaan kudos on tiivis, mutta pienellä viilauksella teoksesta olisi saanut vielä paremman. Korttien viestit lapsille ovat tehokeino kirjassa, mutta tarina olisi mielestäni toiminut paremmin ilman niitä.

Modernin amerikkalaisen kirjallisuuden klassikko. Kirjailija, jota kukaan ei ole koskaan todistettavasti tavannut. Näinkö luodaan kestävä kultti kirjailijan ympärille?

Noh, Pynchon on esiintynyt Simpsoneissa, mutta täytyy hänelle antaa kiitosta myös kirjallisesta tuotoksesta. Vasta vuonna 2003 suomennettu "The Crying of Lot 49" ei ole menettänyt hohtoaan vuosikymmenien aikana (kirj. 1966).

Teos kertoo rouva Oedipa Maasista, joka tulee kotiin tupperwarekutsuilta ja päätyy selvittämään testamenttia. Teos kuvaa epämääräisen postilaitoksen olemassaolosta (Tristero), joka saa Oedipan pään pyörälle.

Kirja menee suoraan sarjaan "luettava kaksi-viisi kertaa, mielellään peräkkäin". Teos on kirjoitettu vetävästi ja luettavasti. Ei siinä etteikö tekstissä pysyisi kärryillä, sivujuonteet ja henkilöhahmot aiheuttavat pientä sekavuutta. Mieleeni tulee väkisinkin aforismi: todellisuus on vain lsd:n puutteesta johtuva illuusio.

  • Larsson, Stieg. 2006. Miehet jotka vihaavat naisia. Helsinki: Wsoy.
Stieg Larssonin debyytti ja nk. Millennium-trilogian aloittava teos kuvaa ruotsalaisen tehdassuvun salaisuuksia. Harmillista, että kirjailija ehti menehtyä, ennen kuin hän sai ansaitsemansa kiitoksen dekkareistaan.

Larssonin teos sisältää dekkareille tyypillisiä jännitteitä. Yhtäältä kirjassa selvitetään nk. suljetun huoneen mysteeriä (mitä tapahtui Harrietille?), toisaalta teoksessa sekoitetaan hakkerointia, salapoliisia ja tutkivaa journalismia. Kantavana teemana teoksessa on myös naisiin kohdistuva väkivalta, johon jo teoksen nimi viittaa.

Teoksessa Mikael Blomkvist tuomitaan vankeuteen panettelusta. Ennen vankilaan joutumista hän saa tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Mikäli hän ratkaisee vuosikymmeniä vanhan katoamistapauksen, hän saa todistusaineistoa joka voi puhdistaa hänen maineensa.

Nyttemmin elokuvaksikin sovitettu teos on hyvin kirjoitettu. Eräänäkin iltana nukkumaanmenoaika ylittyi, kun halusin lukea luvun loppuun. Tälläkin kertaa syyllinen tuli hieman puun takaa, mutta kokonaisuudessaan erittäin hyvä teos. Tästä kohti trilogian muita osia!

  • Brubaker Ed & Phillips Sean. 2009. Criminal - The Deluxe Edition. New York: Marvel.
Ed Brubakerin ja Sean Phillipsin yhteistyöstä syntynyt Criminal -sarjan ensimmäiset kolme osaa (Coward, Lawless sekä The Dead and the Dying) on koottu yhteen tähän kovakantiseen deluxe -painokseen. Criminal -sarja on film noir -perinteeseen nojaava sarjakuva, joka on selkeästi suunnattu aikuisväestölle.

Kirjan tarinat limittyvät osin toisiinsa siten, että samat päähenkilöt vilahtavat toisessa tarinassa. Juonikuvio on tuttua kauraa: epäonnistunut ryöstö, kosto sekä menneisyyden tuska. Nämä kaikki kietoutuvat ja toistuvat tarinoissa onnistuneella tavalla. Hahmot eivät ole supersankareita, vaan tavallisella moraalilla varustettuja hahmoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän onnistuneesti valinneet rikollisen uran tai ajautuneet sille. Pyristelyt pois, pettäminen ja epäonnistuminen kuvataan kuitenkin niin onnistuneesti, että tarinat kuvaavat onnistuneesti elämän yllätyksellisyyttä. Näinhän siinä todennäköisesti olisikin käynyt...

Brubakerin teksti tuo mieleen eräitä elokuvia (Reservoir Dogs, Pulp Fiction), mutta siitä huolimatta ei sorru pelkkään lainailuun. Tarinoissa on imua ja piirrosjälki on kiitettävää. Film noir -perinteen mukaisesti kuvissa kontrasti on jyrkkää mustan ja värien vaihtelua.

Tämä kirja tullaan erittäin todennäköisesti julkaisemaan suomeksi joko Liken tai Egmontin toimesta - malttamattomien kannattaa laittaa tilaus vetämään jo nyt Yhdysvalloista, jollei jaksa odottaa.

Lukunäytteitä voi katsoa Sean Phillipsin blogista: http://surebeatsworking.blogspot.com/ sekä http://criminalcomic.blogspot.com/

  • Brubaker Ed & Phillips Sean. 2009. Incognito. New York: Marvel.
Kusti toi lähetyksen mukana myös Brubakerin ja Phillipsin supersankarisarjakuvan. Tässä tapauksessa lähtökohta on vain nurinkurinen: supersankarin sijaan päähenkilö on vinoutuneen moraalin omistava rikollinen, jonka voimat on viety. Hänestä on tullut tyhjämielinen toimistorotta, joka etsii itseään.

Vyyhti alkaa nopeasti purkautua, kun päähenkilö (Zack Overkill) saa voimansa takaisin ja alkaa etsiä itseään, menneisyyttää ja... no sanotaan vaikka totuutta itsestään.

Paljoa enempää tästä laadukkaasta sarjakuvasta tuskin ei kannata paljastaa. Vaikka en mikään supersankari/scifi -sarjakuvien ystävä olekaan, tämä on kuitenkin lukukokemuksena arvoisensa. Suosittelen, en kuitenkaan niin paljoa, kuin edellistä Criminal -sarjaa samoilta tekijöiltä.