Sosiaaliturvan maksimointi: Poste Restante -kikkailu

Lueskelin Osmo Soininvaaran (2010) uutta teosta Sata-komitea - miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa.

Osmon teos on valloittavan kepeää ja viiltävää analyysia vanhentuneesta hyvinvointiyhteiskunnastamme. Menemättä tällä kertaa sen tarkempiin arvioihin, nostan vain Osmon ohjeet köyhille sosiaaliturvan maksimoimiseksi (s. 91-93).

Mikäli olet pitkäaikaistyötön perheenisä tai -äiti ja puolisosi on töissä, olet saattanut huomata, että puolisosi joutuu elättämään sinua (nk. työmarkkinatuen tarveharkinta). Minäkin olen kertaalleen ollut tässä tilanteessa ollessani vasta valmistuneena työmarkkinatuella. Pienituloisen työläispuolisoni tulojen vuoksi työmarkkinatuesta jäi vain n. 20 euroa kuukaudessa käteen. Kylläpä silloin syletti. Ei huolta, sillä näillä ohjeilla pienen perheenisän tulot voivat kohota jopa 1000 euroa kuukaudessa!

Osmon ohje on kuitenkin nerokkuudeessaan loistava ja toimiva keino nostaa elintasoa:
1) Muuta osoitteesi Poste Restanteen, tässä linkki väestörekisterikeskukseen muuttoilmoitus ja tästä linkistä pikaohje Poste Restanten käyttöön
2) Ilmoita Kelalle muuttuneesta perhetilanteesta linkki asiointipalveluun
3) Nauti kohonneesta työmarkkinatuesta! (+ 551 e/kk)
4) Tarvittaessa hanki uusi vuokra-asunto ja vuokraa se edelleen (+ 300-500 e/kk)
5) Laiminlyö elatusmaksut, jolloin kunta maksaa elatustukea (+139,54 e/kk). Isin tulee kuitenkin olla varovainen takaisinperinnän kanssa.
6) Tarvittaessa hanki lisää lapsia avo/aviovaimosi kanssa, ns. pirttiviljelyä (+100-182 e/kk)
7) Nauti kohonneesta elintasosta!

Bruttotulojen kasvu on näillä ohjeilla jopa noin 1100-1400 euroa kuukaudessa.

Sitten vielä ihmetellään, miksi sosiaaliturvan uudistaminen on niin vaikeaa.

Rare Exports - tarina mieheksi kasvamisesta

Elokuva-arvio: Rare Exports. 2010. Ohj. Jalmari Helander. http://www.rareexportsmovie.com/

Rare Exports on tarina mieheksi kasvamisen vaikeudesta. Lisäksi se on samalla tarina joulupukista. Koska joulupukki tonttuineen on ehtymätön luonnonvara Suomessa, kuten muukin kaivosteollisuus, oli jo aikakin saada kaivosteollisuutta puolustava mainosfilmi.

Mainosfilmistähän tässä on nimittäin kysymys ja tämä on näillä näkymin kolmas ja viimeinen osa kyseiseen Rare Exports saagaan. Elokuvassa on tyypillisen suomalaisen miehen malli. Elokuvalta on nimittäin turha odottaa nokkelaa dialogia - tunteilut rakennetaan sen sijaan murinan ja pojan nukkumaan komentamiselle. Poikahan tottelee, kunnes hänestä tulee mies ja hän saa ampua sekä pelastaa maailman. Pieni kyynel kuitenkin vierähtää vanhan isän poskipäillä - herkkää, kovin herkkää.

Elokuva antaa kaivosteollisuudesta realistisen kuvan. Seismologisten tutkimusten sijaan kaivosyhtiön tarkoitus on rikastua joulupukilla. Kaivospohatat ovat valmiita henkensä uhalla varastamaan maan uumenista pyhimmistä pyhimmän - joulupukin arvokkaine sarvineen.  YVA-suunnitelma minimalistisine riskeineen lienee tarkoitus viedä kyläläisille tiedoksi siinä vaiheessa, kun joulupukin sarvia rikastetaan.

Se ei kuitenkaan käy. Aimo from Finland puuttuu poikineen peliin ja paha saa palkkansa. Pukki kuolee, kaivosyhtiön pohatta kuolee, porot kuolevat. Naiset lienevät kuolleet jo aikaisemmin sukupuuttoon, koska heitä ei elokuvassa esiinny (muutamaa nimeä lukuun ottamatta). Elokuvan opetus on, että kun tarttuu aseeseen, ongelmat ratkeavat.

Likaisten tonttujen alapääpesuilla kuitenkin rikastuu, koska tontuillahan ei tunnetusti ole ihmisoikeuksia ja ihmiskauppa se on mikä kannattaa!

TÄHDET: *****
PERUSTELU: Joulugenren parhaita elokuvia. Mikäli tästä elokuvasta ei muodostu joulupäivän klassikkoa lumiukko animaation perään, niin ei sitten mistään. Suosittelen lämpimästi kaikille joulumielisille. Tämä elokuva vahvistaa jo aikaisemman muotoilemani teoreettisen hypoteesin: Elokuva, jossa näyttelee Tommi Korpela, ei voi olla huono.

P.s. Elokuva on oikeasti hyvä - sisältää jo klassikkoainesta muutamassa repliikissä: Down boy down!