sunnuntai, syyskuuta 16, 2012

Opintiellä

Näin opintien päätyttyä sitä alkaa pohtia, mitä kaikkea sitä onkaan tullut oppineeksi kaikkien näiden vuosien aikana. Tässä tiivistetysti:

  1. luokka: Tietenkin lukemisen ja kirjoittamisen alkeet.
  2. luokka: Opin, että nuoren taiteen harrastajan ei aina sovi piirtää vihkoaan täyteen alastomia naisia.
  3. luokka: hmmm... kummallista, ei juuri minkäänlaisia muistikuvia.
  4. luokka: Omistan uskomattoman hymyn, josta minut palkittiin patsaalla...
  5. luokka: Varmaan jotain kertotauluihin liittyvää.
  6. luokka: Nobody is the name of Parrot.
  7. luokka: Entschuldigung, aber ist hier ein Platz frei? 
  8. luokka: Ruotsin kielen opinnot kannattaa suorittaa "erityisopetuksessa"
  9. luokka: Ruotsin kieltä ei opi erityisopetuksessa.
  1. lukiovuosi: Ruotsin kielen erityisopinnot saattavat teettää lisätöitä jossain vaiheessa tulevaisuutta.
  2. lukiovuosi: Lyhyt matematiikka ja pitkä fysiikka ei ole paras mahdollinen valinnaisaineyhdistelmä.
  3. lukiovuosi: Kirjoituksista kun selviää, niin se jo helpottaa.
  1. vuosi amk:ssa: Rahalla on olemassa aika-arvo. Amk-opiskelu on hyvin koulumaista.
  1. vuosi yliopistossa: Ihminen voi elättää itsensä sillä, että lukee toisten ihmisten kirjoittamia tekstejä ääneen, kommentoimatta sen enempää itse tekstiä kuin hänelle esitettyjä kysymyksiä
  2. vuosi yliopistossa: Luennoilla ei ole pakko käydä.
  3. vuosi yliopistossa: Ruotsia kannatti opiskella paljon lukiossa (hyvät tiedot virkamiesruotsissa).
  4. vuosi yliopistossa: En tule ikikuuna päivänä (ja tämä lupaus pitää) tekemään laadullista tutkimusta.
Ja tähän loppuun ajattelin säästää top 3 kurssikirjat yliopiston puolelta, käänteisessä järjestyksessä:

  1. Simo Skinnari: Pedagoginen rakkaus. - Ei tästä pääse yli eikä ympäri. Vaikkakin välillä uskonnolliset vivahteet olivat hieman liian painostavia, kokonaisuutena erittäin hyvä teos. Mielestäni pakkolukemistoa kaikille kasvattajille tai sitä suunnitteleville.
  2. Manuel Castells: The Rise of the Network Society. - Lukemisen arvoinen.
  3. Pekka Kuusi: 60-luvun sosiaalipolitiikka. - Paras kaikista. Tiukan luokan sosiaalipornoa, joka on säilyttänyt ajankohtaisuutensa - Usko pois!