Kesälukemisto ja -katselmisto 2014

Moore & O'neill (2013): Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga - musta kansio *

Vihdoin ja viimein suomen kielisenä versiona julkaistu avainteos. En voi suositella, sillä kirja on harvinaisen tylsä, pehmoerotiikkaa sisältävä sekametelisoppa. Jotakin asiasta kertonee mukaan tulevat 3D-lasit, joille on käyttöä kirjan viimeisillä sivuilla. Kirjan juoni kaikkine sivujuonineen oli niin uskomattoman tylsä, että en voi suositella kenellekään, en edes kesälukemiseksi.

Piper Kerman - Orange is the new Black ***

Jostakin syystä ensin täytyy tehdä tv-sarja, jotta sosiaalipoliittinen ongelma kiinnostaisi julkista yleisöä enemmänkin. Mikäpä siinä, naisten asema yhdysvaltalaisessa vankilajärjestelmässä ei ole kadehdittava. TV-sarjaa en ole nähnyt, joten kirja itsessään oli mielenkiintoista luettavaa. Pystyin samaistumaan Piperin ensikokemuksiin vankilasta, jossa älyttömiä sääntöjä latelevat yhtä älyttömät johtajat tai tässä tapauksessa vanginvartijat. Mieleeni muistui ensifiilikset Suomen armeijan puolustusvoimista ja ensi hetkistä armeijan vihreissä.

Uskon, että Piperin yleistys vankilajärjestelmästä pätee myös suomalaiseen vastinpariinsa: "Vankilajärjestelmä opettaa vangeille kuinka selvitä vankilassa, muttei sitä, kuinka selvitään yhteiskunnassa".

Piper Kermanin teos ei nouse aivan Ed(ward) Bunkerin "Verikoirat" -teoksen tasolla (*****), mutta omasta näkökulmastaan onnistuu nostamaan esille kaikkein älyttömimpiä asioita vankilajärjestelmästä.

Ed Brubaker & Sean Phillips - The Sleeper Omnibus (****)

Holden Carverin kaksoisagenttitarina on Brubakerin ja Phillipsin varhaistuotantoa. Tätä lukiessa huomaa monta niksiä, temppua ja variaatiota, mitkä toistuvat herrasmiesten myöhemmässä tuotannossa. Näistä voisi mainita yllättävät juonenkäänteet, baarit ja kauniit (tappavat) naiset.

Omnibus-versio kokoaa yksiin kansiin useamman pienen julkaisun. Näin toteutettuna kirjan tarina ikävä kyllä alkaa toistaa itseään, ja loppupuolella tuntuukin että punainen lanka on hieman hukassa. Tästä huolimatta juoni komeudessaan ja sivukäänteissään on hienosti kirjoitettu ja ennen kaikkea piirretty.

Jos pidät uudemmasta tuotannosta (Fatale, Criminal, Scene of the Crime), suosittelen lämpimästi myös The Sleeper -sarjaa.

True Detective ****

Jos H. P. Lovecraftin teos Charles Dexter Wardin tapaus muokattaisiin tv-sarjaksi, lopputulos olisi jotakuinkin True Detectiven kaltainen. Perinteisestä murhamysteeristä tässä tv-sarjassa tosin on kyse, vaikka juonta on höystetty lovecraftmaisin höystein. Loppu jää hieman avoimeksi (mistä muusta kuin hulluudesta olisi voinut olla kyse), mutta ehkäpä tv-sarjalle tehdään toinen tuotantokausi. Kun katsoin sarjan maratontyyppisesti (2-3 jaksoa illassa) aloittaen aina noin klo 21-22 alkaen, pientä jännityksen tunnetta itsessäni olin havaitsevani, varsinkin viimeisessä jaksossa. Tämä ei voi olla huono merkki...

Game of Thrones, Season 4 ***** ja True Blood, Season 7 *****

Kirjat lukeneena, tv-sarjat toteuttavat komeasti kirjailijoiden visiota. Tämä on yksinkertaisesti parhautta tällä hetkellä. Usko pois. Katso pois. Nauti.

GoT-sarjassa pidän erityisesti komeioista puitteista ja yllättävistä juonen käänteistä. True Blood on taasen onnistunut säilyttämään jotakin lapsenomaista huumoria, joka onneksi kantoi koko tv-sarjan.