Tilastollinen ihme

Kyllä jokaisesta ihmisestä saa luotua tilastollisen ihmeen. Tarvitsee vain hieman miettiä minkä tilaston varjossa tuo ihminen näyttää uskomattomalta yhteensattumalta.

Omalta kohdaltani hyvät naurut sain, kun kasvatustieteen opintojen kohdalla vastaani tuli seuraavanlainen tilastotieto:

• Jos nyt en pahasti valehtele, niin muistini mukaan jos isällä on korkeakoulututkinto, on lapsella noin 11-kertainen todennäköisyys suorittaa myös korkeakoulututkinto
• Toisaalta jos lapsi tulee työväenluokkaisista oloista, on hyvin epätodennäköistä, että hän hankkii korkea-asteen koulutuksen.

Sen enempää en aio jauhaa koululaitoksen piilo-opetussuunnitelmista, saati koululaitoksen keskiluokkaisuudesta, mutta omalta osaltani minun paikkani tulisi tilastojen valossa olla jossain aivan muualla kuin yliopisto-opiskelijana.

Ja niinhän se oli tarkoituskin, sillä jo ylä-asteella vakaasti päätin, että isona minusta tulee sähköalan asiantuntija, ja hain opiskelupaikkaa ammattikoulusta. 7,9 keskiarvosta huolimatta Kainuun ammattioppilaitos kuitenkin katsoi, ettei minulla ole paljoa annettavaa Kainuun saati Suomen sähköalalle, joten en saanut opiskelupaikkaa mistään. Onnekkaiden sattumien jälkeen sain kuitenkin tietää, että minut on valittu lukioon.

Sillä tiellä olen sitten edelleen, vaikka vakaa tahtoni oli alunperin tyystin toisenlainen. Onko tämä kaikki sitten ennaltamäärättyä, en tiedä...Tilastollisena ihmeenä elämisessä on kuitenkin omat raskaat puolensa, esimerkiksi epäselväähän tässä tilanteessa on vielä kuitenkin se, mitä ihmettä sitä isona tekee? Minulle ei ole vielä ainakaan tähän päivään mennessä valjennut tuleva mahdollinen työpäikka, ammattikoulun käyneenä minulla olisi ollut selvät sävelet jo aikakausia sitten...

What's up?

Täytettyäni 22 vuotta joitamia päiviä sitten, tuli mieleeni, että olisi hauska panna ajatuksiaan paperille. No, paperihan on hyvin kallista, tulostimien musteista puhumattakaan, joten näppärimmin taitaa tänä päivänä ajatusten kirjaaminen onnistua näin Internetin kautta. Mutta, itse asiaan eli kaikkien suureksi iloksi ajattelin taustoittaa hieman nykyistä elämäntilannetta...

• Ikä: 22 v
• Pituus/paino: 186/74,25
• Status: vähätuloinen opiskelija
• Opintojen eteneminen: reilusti etuajassa, 63 ov
  
• Parisuhde: reilut kaksi vuotta saman katon alla
  
• Pankkitilin saldo: hetkellisesti kolminumeroinen, lompakossa 1,15 e
  
• Ruumiinlämpötila: vähän reilut 37 celsiusta, hikeä pukkaa pintaan.

Tavoitteenanihan voisi olla, että otan samat tiedot vuosittain ylös syntymäpäivän tienoilla, jolloin pystyy sitten myöhemmin seuraamaan elämäänsä...

Hauska (karulla tavalla) esimerkki aiheesta...

Miksi ihmeessä?

Nii-in, miksi ihmeessä?

Ehkäpä suurimman kimmokkeen sain kokeilla koko bloggaamista, kun törmäsin Internetissä muutamaan hassun hauskaan webbiblogiin, joten päätin kokeilla omaksi ilokseni. En juurikaan ole koskaan pitänyt päiväkirjaa, saati kirjoittanut muitakaan muistiinpanoja, mutta viimeaikoina olen sen verran paljon kirjoitellut eri näköisiä tekstejä yleensä koulutöihin liittyen, että päätin jatkaa kirjoittamista täällä.

Tarkoituksenani on kirjata ajatuksiani ja kaikkea muuta päähän pälkähtävää... Blogi on lähinnä tarkoitettu tuttaville luettavaksi kuulumisistani, mutta toisaalta tekstithän ovat kaikille avoimia ja luettavaksi tarkoitettuja. Jos ei ole muuta tekemistä, tai muuten vain aika tuntuu valuvan käsistä... Voihan sen kuluttaa niiin monella muullakin tavalla.

Aluksi ajattelin kirjailla ajatuksiani tänne silloin tällöin. Nähtäväksi jää, miten paljon loppujen lopulta riittää aikaa kirjailla menoja ja ajatuksia, mutta noin kerran viikossa olisi ainakin näin aluksi tarkoitus leikkiä pöytälaatikkokirjailijaa. Pahoittelen jo etukäteen mahdollisia kirjoitus-, asia- yms. virheitä. Ketäänhän ei voi pakottaa lukemaan toisten juttuja... - syytä itseäsi.

Silmääni sattui juuri kirjoittamisen jälkeen Heidi Hautalan kommentti omista vanhoista kirjoituksistaan (Hesarin kuukausiliitteessä): "Kyllä monet vanhat siteeraukset ovat joskus piinallista kuultavaa." Sitten, kun vielä otetaan huomioon se, että tieto ja kirjoitukset yleensäkin jäävät Internetin syövereihin ikuisiksi ajoiksi, ovat nämäkin lauseet kiusallista ja naurettavaa luettavaa myöhemmin elämässäni...