Joulupukin kontista
Tänä vuonna olen ollut varmaan erityisen kilttinä, sillä pukin tuomiset olivat tänä jouluna melko "kovia" paketteja. Säkkiin oli eksynyt mm. lisäosia (King&Scout sekä Kirjurit ja Kauppiaat) Carcassonne -peliin, nyrkkeilyhansikkaat ja kovimpana pohjalla Tullamore Dew -whiskiä. Elämäntavathan ovat siis melkein terveelliset: ensin pelataan Carcassonnea, juodaan viskiä ja lopuksi puretaan aggressiot hyödyntäen hansikkaita... Kyllä se pukki oli taas ajatellut loppuun saakka!
Muuten joulu meni hyvin leppoisasti, mitä nyt läheltä piti kuolemantapaus Kajjjaanin pöllyvaaran laduilla. Sattuipa nimittäin niin, että Appiukkoni sai puhuttua minut ladulle suksia kokeilemaan.
Välineistä ei ainakaan ollut puutetta, Björn Dählien viimeistä huutoa oleva hiihtopuku + kaikki mahdollinen ja mahdoton varuste puvun alle. Oikeastaan ainut ja tärkein puuttuva oli tietenkin hiihtotaito.
Hiihtämään nimittäin lähdin elämäni kunnossa, mikäs tässä lykkiessä, suksi luistaa ja henki kulkee - ainakin sen kaksi minuuttia. Jälkeenpäin sain tietää, että koko hiihtosuoritukseni oli kestänyt noin 45 minuuttia. Niistä pystyin puhumaan noin kolmen minuutin ajan, loppuaika taasen tuntui siltä, että keuhkot pyrkivät poistumaan elimistöstäni yläkautta ja jalkojen maitohapot alakautta. Appi siinä sitten lykki vierellä pohtien ääneen, miten kevyttä hiihtäminen loppujen lopulta on, kun muistaa aloittaa syksyllä sauvakävelyn. Ja hiihtokelithän olivat hänen mukaansa vain paranemaan päin...
Pikkutyttöjen ja vanhempien herrasmiesten pyyhkiessä ladulla reippaasti ohi, sain taas kerran huomata omien hiihtotaitojeni kehittämisvaran ja onnettomat hiihtotaidot. Ensi jouluun varautuen pitäisi vaan siis aloittaa tarpeeksi ajoissa valmistautuminen ja hiominen tulevaa talvea varten, tiedä vaikka pukki toisi sukset...
Loppupyhät menivätkin hiihtourakasta palautumiseen ja Carcassonne-turnauksiin veljeni kanssa, joka ottaa pelin vähintäänkin yhtä vakavasti kuin minä. Peli-illat tuntuivat vain venyvän, sillä jokaisen pelin jälkeen seurasi noin 10-15 minuutin analyysi siitä, miksi joku voitti ja joku toinen hävisi edellisen pelin, unohtamatta ulvontaa ja itsensä nostattamista. Itseäänhän, kun ei ole mahdollista kehua liikaa... Kaiken kaikkiaan pelisessiot olivat jota kuinkin mukavia, muutamaa karvasta tappiota lukuunottamatta...
