Freedom!

No, kestihän sitä melkeinpä kokonaisen kuukauden, mutta nyt olen taas vapaa kuin taivaan lintu - eli jälleen päätoiminen opiskelija.

Työhän oli mukavaa niin kauan kuin sitä kesti. Toisaalta päätavoite eli lukuhalujen herättäminenkin onnistui. Kun käy tarpeeksi ikävää työtä tekemässä, niin opiskelu alkaa ainakin omalla kohdalla usein kummasti kiinnostamaan.

Ainoa mieltä painava seikka tapahtui tällä viikolla. Eräänä varhaisena aamuna olin urhoollisesti jakamassa lehtiä, kun pyöräni päätti heittäytyä kyljelleen. Samalla toinen lehtilaukku revähti auki kadulle ja kymmenen lehden nippu kaatui suoraan kuralätäkköön. No ensimmäinen lehtihän oli litimärkä, muut enemmän tai vähemmän. On muuten hämmästyttävää, miten märkäkin sanomalehti säilyttää kuosinsa eikä edes repeydy helposti.

Yön jälkeen jäin vain miettimään oman työni seurauksia. Kuvitellaanpa nyt omalle kohdalle: aamulla haen lehteni laatikosta. hmmm.. yöllä on varmaan ollut rankkasade, kun lehti on vieläkin hieman kostea... ja levitän sanomalehden keittiön pöydälle aamupalani ja kahvikupin viereen.

Pahoittelen.

Milloin tietää kirjoittaneensa liikaa gradua?

Helsingin sanomissa oli tänään artikkeli elämää suuremmasta gradusta. Asiatiedon lisäksi aiheessa oli pakolliset mielenterveyspalveluiden yhteystiedot ja neuvot mihin hakeutua, kun seinät alkavat kaatua päälle. Itse olen viime päivät miettinyt listaa, mistä tietää tehneensä liian kauan gradua (tai proggista, holy grailia, isoa geetä - rakkaalla lapsellahan on monta nimeä). Tässä muutama:

- Olet nimennyt rakkaan tuotoksesi kirosanalla. Myös mahdolliset liitteet tai muut oheiset tiedostot noudattavat samaa logiikkaa.
- Tiedät kirjastojen käytäntöjä, kuten sen, että kirjat pitää kerran puolessa vuodessa palauttaa fyysisesti kirjastoon. Tämän jälkeen kirjan voi taas lainata ja lainat voi taas uusia rauhassa Internetin välityksellä seuraavat kuusi kuukautta.
- Parturisi kyselee, milloin sinä oikein valmistuitkaan. Mielenkiintoista sikäli, kun parturit eivät juurikaan muista asiakkaista paljoa!
- Sivunumerot ovat gradussasi kolminumeroisia.
- Laitoksella kehoitetaan vakavasti pohtimaan jatko-opintoja.
- Et enää koe unettomia öitä tai muita psykosomaattisia oireita.
- Seuraat päivittäin työministeriön työnvälityssivustoa ja/tai hakeudut mihin tahansa työhön (esim. lehdenjakaja)
- graduseminaarissa suurin osa porukasta on jostain syystä vaihtunut
- Ja oma suosikkini: Saat äidiltäsi jääkaappimagneetin (kissa), jossa lukee: "Älä anna olosuhteiden lannistaa itseäsi. Sinä pystyt, kun itse uskot pystyväsi."