Milloin tietää kirjoittaneensa liikaa gradua?

Helsingin sanomissa oli tänään artikkeli elämää suuremmasta gradusta. Asiatiedon lisäksi aiheessa oli pakolliset mielenterveyspalveluiden yhteystiedot ja neuvot mihin hakeutua, kun seinät alkavat kaatua päälle. Itse olen viime päivät miettinyt listaa, mistä tietää tehneensä liian kauan gradua (tai proggista, holy grailia, isoa geetä - rakkaalla lapsellahan on monta nimeä). Tässä muutama:

- Olet nimennyt rakkaan tuotoksesi kirosanalla. Myös mahdolliset liitteet tai muut oheiset tiedostot noudattavat samaa logiikkaa.
- Tiedät kirjastojen käytäntöjä, kuten sen, että kirjat pitää kerran puolessa vuodessa palauttaa fyysisesti kirjastoon. Tämän jälkeen kirjan voi taas lainata ja lainat voi taas uusia rauhassa Internetin välityksellä seuraavat kuusi kuukautta.
- Parturisi kyselee, milloin sinä oikein valmistuitkaan. Mielenkiintoista sikäli, kun parturit eivät juurikaan muista asiakkaista paljoa!
- Sivunumerot ovat gradussasi kolminumeroisia.
- Laitoksella kehoitetaan vakavasti pohtimaan jatko-opintoja.
- Et enää koe unettomia öitä tai muita psykosomaattisia oireita.
- Seuraat päivittäin työministeriön työnvälityssivustoa ja/tai hakeudut mihin tahansa työhön (esim. lehdenjakaja)
- graduseminaarissa suurin osa porukasta on jostain syystä vaihtunut
- Ja oma suosikkini: Saat äidiltäsi jääkaappimagneetin (kissa), jossa lukee: "Älä anna olosuhteiden lannistaa itseäsi. Sinä pystyt, kun itse uskot pystyväsi."