Elokuvanurkkaus 2009

• Päätalo (2008)

Katsottu 13.4.2009
ohj. Hannu Kahakorpi

Elokuvapainotteisen pääsiäiskärsimyksen päätti suomalainen kuvaus eräästä aikamme suurimmista kirjailijoista - Kalle Päätalosta. Ikävä kyllä kuvaus on tylsää ja pitkäveteistä katsottavaa.

Päätaloa näyttelevä Kai Lehtinen onnistuu hyvin näyttelijänä, mutta kun tarinassa ei ole paljoa juonta, ei lopputuloskaan voi olla hyvä. Päätalo käy töissä rakennuksilla, puskee vieraita naisia, menee naimisiin, eroaa ja menee uudelleen naimisiin. Ainut valopilkku elokuvassa on Kari Hietalahden näyttelemä henkilö, mutta hänkin jää elokuvassa etäiseksi.

Kaikki tämä kuvataan kuitenkin pitkäveteisesti ja tylsästi. Päätalon kirjallista antia kuvataan parhaaksi kuvaukseksi suomalaisesta työstä, mutta elokuvassa Päätalolla näyttää olevan ennen kaikkea tylsää töissä. Muutamat juopottelukuvauksetkin epäonnistutaan kuvaamaan tylsästi, ilman sen suurempaa draamaa. Edes kirjan julkaisuun liittyvistä vaikeuksista ei onnistuta saamaan jännittävämpää kuin saman paketin lähettelyä edes takaisin.

Voin suositella lämpimästi kaikille Päätalosta pitäville - muutoin kannattaa kiertää kaukaa tämä tekele. Tai noh, nahkatakkimuotia ja pussihousuja esittelevänä kuvauksena elokuva on jokseenkin keskinkertainen - puvustus oli siis onnistunut.

• Valkyrie (2008)

Katsottu 13.4.2009
Ohj. Bryan Singer

Adolf Hitlerin salamurhayrityksen ympärillä pyörivä trilleri on äärimmäisen pitkästyttävää katsottavaa. Jonkinlaisen kuvan tilanteesta saa, kun yrittäisi tehdä elokuvaa Marsalkka Mannerheimin Intian matkasta siten, että yhdistäisi dokumentin tarkasti kellon aikoja, lisäisi saippuadraamamaista keskustelua ja teksi elokuvan vielä englannin kielellä.

Jännitys ei siis synny siitä, että katsoja tietää mihin kellon aikaan mikäkin auto ajoi portista läpi - eikä siitäkään, että välillä lempiskientologini Tom Cruise työntää lasisilmän päähänsä. Sitä paitsi elokuvassa on niin valtavasti salajuoneen sotkeutuneita kenraaleja, että kuvaus muuttuu epäselväksi.

Elokuvassa on oikeastaan vain kaksi mielenkiintoista kohtausta - elokuvan alkukohtaus sekä Hitlerin murhayritys. Muu aika menee maisemakuvia ja puiden latvoja katsellessa. Tiivistämällä ja yksinkertaisella päätöksellä, tehdäkkö draamaa vai dokumenttia, elokuva olisi voinut toimia.

Ei näin.

• Burn After Reading (2008)

Katsottu 4.4.2009
Ohj. Ethan & Joel Coen.

Coenin veljesten uusin elokuva on ladattu mielenkiintoisilla näyttelijöillä ja juonella. Tylsähkön alun jälkeen ihmisten elämä kietoutuu toistensa ympärille vaarallisin seurauksin. Keskiössä on tietenkin CIA, jonka tärkein tehtävä on suojella Amerikan Yhdysvaltain tiedustelusalaisuuksia.

Hahmot kuolevat tässä elokuvassa pikemminkin yllättäen ja vahingossa, minkä lisäksi huumoria synnyttää hyvä dialogi ja hieman oudot henkilöhahmot. Pidin eriyisesti laupialaisesta samarialaisesta, jonka kiristysyritys menee täysin päin seiniä.

Kerrankin sopivan mittainen ja kepeä elokuva, jonka jaksoi katsoa kyllästymättä.

• Gran Torino (2008)

Katsottu 11.4.2009
Ohj. Clint Eastwood

Itäpuun tuorein elokuva kertoo iäkkäästä Korean sodan veteraanista, joka huomaa olevansa lähiyhteisönsä ainoa tuki ja turva. Maahanmuuton luoma paine lähiölle aiheuttaa kitkaa, joka kärjistyy kun naapurin poika yrittää varastaa Clintin näyttelemän Walt Kowalskin auton, Gran Torinon.

Kowalski eli Clint irvistelee elokuvassa niin vihaisen näköisenä, että lapset saavat jo tällaisesta painajaisunia. Irvistelyn takana on kuitenkin lempeäsydäminen herrasmies, joka päättää korjata vinoutuneen yhteisön. Perinteinen koulukiusauskuvaus vääntyy lopulta sankarikuvaukseksi, jossa naapurin vanha herra pelastaa kaikkien tulevaisuuden ja saa haluamansa sankarikuoleman.

Ikävä kyllä samaa aihetta on käsitelty vuonna 2004 ilmestyneessä Paul Haggisin ohjaamassa Crash -elokuvassa. Näiden kahden aihe, juoni ja loppuratkaisu muistuttavat hyvin paljon toisiaan ja allekirjoittaneen mielestä Clint Eastwoodin tarina ei vain ole yhtä uskottava kuvaus.

• I'm Not There (2007)

Katsottu 21.3.2009
Ohj. Todd Hayes

Elokuva kertoo folktähdestä Bob Dylan. Tämä on hyvä sisäistää jo elokuvateatteriin mennessä, koska muutoin elokuva voi tuntua sekavalta sillisalaatilta.

Ja sitä se on muutenkin. Bob Dylanin elämä on kuvattu kuuden eri näyttelijän ja kertomuksen kautta, mitkä eivät koskaan risteä elokuvassa. Kaikki tarinat (lapsuus, nuoruus jne.) ovat sinällään kiinnostavia. Toisaalta juuri kun tarinasta saa kiinni, näkökulma muuttuu. Tunne on hieman sama kuin Lost-televisiosarjaa katsoessa, varsinkin jos aloittaa katsomisen kolmannesta tuotantokaudesta.

Elokuva sisältää kuitenkin erittäin paljon hyvää musiiikkia, joten pelkästään sen avulla kyllä kestää noin puoli tuntia liian pitkän elokuvan.

• Pan's Labyrinth. (2006)

Katsottu: 7.3.2009
Ohj. Guillermo De Toro
Pääosissa: Ivana Baquero.

Espanjan sisällissotaan sijoittuva elokuva kertoo pikkutytöstä, joka löytää labyrintin ja siellä asustavan faustin. Faustin ohjeiden avulla pikkutytön on mahdollista päästä prinsessaksi valtakuntaansa. Esteenä on vain sadistinen isäpuoli, joka ei pidä mistään muusta niin paljon kuin maajussien väkivaltaisesta teloittamisesta.

Fantasiaa- ja historiaa sekoittava jännityselokuva oli miellyttävä sekoitus fantasiaa, jännitystä ja satua. Unelmat kuitenkin toteutuvat, vaikka päähenkilö vetelee viimeisiä henkäyksiä heti elokuvan alkaessa.

Vähän turhankin väkivaltaisia kohtauksia lukuunottamatta erittäin mielenkiintoinen elokuva, jonka mieleenpainuvin kohtaus on viaton välipalan lounastaminen kellarissa silmättömän demonin vieressä.

• The Wrestler. (2008)

Katsottu: 8.3.2009.
Ohjaaja: Darren Aronofsky
Pääosissa: Mickey Rourke, Marisa Tomei.

Tämän elokuvan pääosassa on Randy (Robin) The Ram Robinson - vanha kehäraakki, jonka elämä pyörii painijoiden ja strippariluolien sekä päihteiden ympärillä. Ympäriltä ovat kadonneet vaimot, lapset, maine ja kunnia.

Kaikesta huolimatta Randyn elämään tuo sisältöä vapaapaini, jossa kunniakkaasti sovitaan aluksi kuka tekee mitäkin. Vapaapainijat ovat kuin näyttelijät, joille suurin anti on toistensa kehuminen näytösten välillä. Vaihtelua arkirutiiniin tuo sydän kohtaus, nitomakone sekä kantapaikan hehkeä tanssijatar.

Elämän korjaaminen hetkessä ei ole kuitenkaan helppoa, saati eläkkeelle jäänti. The Ram työntääkin mieluummin peukalon höyläkoneeseen, kuin ryhtyy tavalliseksi tallaajaksi - If you gonna die, die with your boots on - puuttuu vain soundtrackilta. Elokuva jäi mielestäni osin kesken, toisaalta wanhojen miesten painimista tuli sopivasti.

Elokuvan mieleenpainuvimpia hetkiä ovat niittien poistaminen väsyneen miehen selästä sekä päähenkilön Nintendo -sessio naapurin pojan kanssa.

Syyslukemisto 2009

• Richard, Sennet. 2004. Kunnioitus eriarvoisuuden maailmassa. Suomentanut Koskinen, Kaisa. Helsinki: Vastapaino.

Sennetin kunnioitusta käsittelevä omaelämäkerrallinen teos oli erittäin antoisa lukukokemus. Sennet käsittelee teoksessa kunnioitusta, tai pikemminkin sen puutetta tässä maailmassa. Näkökulmina ovat mm. kunnioitusvaje, lahjakkuuserot, riippuvaisuus, myötätunto ja liberalisaatio.

Pitkän oman tarinansa jälkeen Sennet tiivistää vaatimuksen vastavuoroisuudelle ja kunnioitukselle: "tarvitaan aivan erityislaatuista vuorovaikutusta. Jokaisen on kyseenalaistettava omat hiljaiset oletuksensa ja jaetut maailmankuvansa." (s. 240)

Sennet osaa kirjoittaa mielenkiintoisesti myös tylsemmistä aiheista. Tämä kirja tuotti minulle paljon iloa ja erityisesti pidin musiikkiin liittyvistä sivujuonteista ja vertauksista kirjassa.

• PD James. 2008. The Private Patient.London: Penguin Books.

Nappasin tämän lomapokkarin käydessäni Irlannissa lomamatkalla. En ole vuosikausiin lukenut PD Jamesin teoksia, joten ajattelin, ettei vanha kirjailijatuttu pettäisi tällä kertaa.

James on luonut viime vuosina oman etsivänsä, Adam Dalglieshin, joka tässä teoksessa selvittää yksityissairaalassa murhatun naisen kohtaloa. Rouva Rhoda Gradwyn saapuu sairaalaan poistattamaan vanhaa arpea, vain tullakseen murhatuksi.

Epäiltyjä kirjassa on puolenkymmentä, joiden seasta murhaaja arvatenkin löytyy. Yllättävää kyllä, kirja oli mielestäni hieman pitkäveteinen ja kerronta junnasi paikallaan. Vaikka kartanoon ja sairaalaan itsessään liittyi hämärä menneisyys, ei tarina noussut siivilleen.

Lisäksi epäuskottava loppu sai minut aikalailla pettymään. Koska en ole lukenut muita Dalgliesh tarinoita, en voi verrata tätä niihin. En voi suositella kuin tosifaneille. Englannin kielen preppauskurssista kirja kuitenkin kävi, koska kieli oli selkeää ja ymmärrettävää.

• Irvine Welsh. 2009. Reheated Cabbage, Tales of Chemical Degeneration. London: Jonathan Cape.

Irvine Welshin vielä kai suomentamaton novellikokoelma oli mieluinen syntymäpäivälahja. Welshin teoksessa Stella Artois virtaa, pamit ja heroiini sykkii suonissa ja kieli on vinkerää. Tällä kertaa jopa niin vinkerää, että novellit olivat välillä erittäin hitaasti luettavia. Welsh kirjoittaa käsittääkseni skotlannin murteella, jolloin muutama kirjan novelli aiheutti todella pohtimista.

Novelleissa seikkailevat osittain Welshin muista teoksista tutut hahmot, kuten Francis Begbie. Novellikokoelma ei mielestäni ollut täysin tasalaatuinen - osa tarinoista sai suupielet nykimään väkisin yläkanttiin, mutta osa oli jopa tylsiä!

Lopuksi pieni näyte tarinasta nimeltä Elspeth's Boyfriend:
"That's what ah like best aboot Christmas,jist sittin back wi a few cans n watchin a good film.
Ya beauty! James Bond's oan. Doctor No, n it's jist aboot tae fuckin well start.
Sean Connery, the best fuckin Bond. Ye dinnae want some fuckin poncey English cunt, no fir James Bond." (s. 42)

• Edgar Allan Poe. 2009. Kootut kertomukset. Suomentanut Jaana Kapari. Helsinki: Teos.

Tämä julkaisu sisältää Poen kaikki kertomukset, jotka on uudelleen käännetty suomeksi. Tämä oli mukava löytö alennusmyynneistä ja olen ahminut sitä kertomus kerrallaan aina nukkumaan mennessäni.

Mitäpä näitä sen kummemmin erittelemään, mikäli pidät jännitys-, kauhu- tai rikosnovelleista, jotka eivät vanhene koskaan, sinun kannattaa tutustua Poen novelleihin. Nämä tarinat ovat ajattomia ja osa niistä on säilyttänyt edelleen jännityksensä, vaikka ajan hammas niitä onkin hieman purrut.