Outoja unia, p. 2

Se on vasta ärsyttävää, että työt (tässä tapauksessa opiskelut) tulevat väkisin yöuniin. Taustoituksena uneeni voisi kai todeta, että olen tässä viime aikoina yrittänyt kirjoitella teoria osuutta graduuni. No, nyt sitten gradu tuli jossain määrin uniini.

Aamulla herätessäni todellisuus ja uni menivät vähintäänkin mielenkiintoisesti sekaisin. Jotenkin aivoni yhdistivät soivan herätyskellon (kelloradio) ja teoria-osuuden, jota olen vääntänyt. Ensimmäisen kerram sen soidessa läimin sitä hermostuneesti ja vaadin kelloradiota kertomaan totuuden ja lopettavan kieroilun. Hetkellisesti nukahdin uudestaan ja painostava epätietoisuus tuli välittömästi päälleni. Kello soi uudestaan ja ärsytys senkuin lisääntyi.

Tätä kelloradion läimimistä ja tuskaista tunnetta teorian epäselvyydestä jatkui reilut puoli tuntia, kunnes pääni alkoi pikkuhiljaa saada tajunnan hapuilun hallintaan ja heräsin taas niin ihanaan arkeen ja tietokonetta napsuttelemaan...