Sarjassamme filosofian luennoitsijat

Mistäköhän sekin johtuu, että suurimmat naurun purskahdukset kyllä irtoaa joka ainoa kerta filosofian luennoitsijoilta.

Siinäkin on ihmeellinen luonnon valinta, millä filosofian piiriin valikoituu ihmisiä. Sitten, kun näistä seulotaan vielä parhaista parhaimmat, siten, että heillä on loistava ura luennoitsijoina yliopistolla. Tänään nimittäin vastaani tuli kolmas filosofian luennoitsija opintojeni aikana ja vuosikerta senkuin tuntuu vain paranevan...

Yhdistäviä tekijöitä näillä suurten kysymysten kysyjillä näyttäisi sentään olevan:

• jokainen joko pukeutuu hieman nukkavierusti, tai on muuten olemukseltaan hyvin nuhjuinen
• yksikään ei ole vielä tähän päivään mennessä kuullutkaan siitä, että opetusta voisi suunnitella etukäteen, ei pois se heistä!
• jokaisella löytyy sitä sisäistä taitoa esittää pahoja kysymyksiä ja ongelmatisoida erilaisia asioita, mutta sen ainoan kerran kun joku esittää aiheeseen liittyvän kysymyksen, vastauksia ei tunnu löytyvän...
• Boheemisti suunnitellun ajankäytön takia, jokaisella on mahdottomasti kerrottavaa ja "vielä tämäkin olisi tärkeä", mutta jostain kumman syystä aika tuntuu aina loppuvan kesken...
  

Harmillista tässä kaikessa on tietysti se, että tehokkuuden ja niukkuuden yhteiskunnassa ei taida oikein löytyä rahaa näille eksistenssin tuskissaan kipristeleville epäilijöille, mikä on sinänsä sääli. Vaikkei luennoilla hirmu mielenkiintoista aina olisikaan, filosofian luennoitsijat ovat yleensä "luontaisesti" niin huvittavia, että edes kerran vuodessa tulisi pari tuntia olla filosofiaa...