Proggis

No, nyt alkaa jo pikkuhiljaa pahin hellittämään.

Kirjapinokin on vähentynyt jo sormin ja varpain laskettavien kokoiseksi. Välillähän tilanne oli jo kolmin-nelinverroin pahempi.

Seminaareissa aiheesta on saanut puhua jo sen verran, että välillä tuntuu kuin avautuisi aa-kerhosa, omasta riippuvuudestaan:

"Niin, täähän lähti jo vuos takaperin ja siitä asti mä oon sitä yrittänyt työstää. Välillä ahistaa tosi paljon ja tuntuu, että ei tästä voi tulla mittään. En mä selviä, perhesuhteetkin kärsii, vain tietokonepelit kiinnostaa, ahdistaa... En ole poistunut asunnosta viikkoon."

Ja sitten harmaaparran rauhoittava huokaus: "Kyllä se valmistuu." Ja toinen varteenotettava ohje oli: "Ei pidä antautua tunteiden valtaan, vaan painettava järjellä!"

Mitäpä siihen enää lisäämään?

No enpä tiedä, jos se nyt tässä joskus. Toivottavasti...