Naama hiessä ja sormet mustina

Aika ajoi minut radikaaleihin tekoihin.

Ja turha väittää, etteikö koulutus muka kannata, sillä heti oli tarjolla yli vuoden työsopimus, mahdollisuudella vakituiseksi työntekijäksi.

Tosiasiallisesti olen aloittanut sanomalehtien jakamisen lähialueen kerrostaloihin. Työ on näin parin viikon kokemuksella, hmmm, melko mielenkiintoista.

Jos haittapuolista lähtee liikkeelle, työ on fyysisesti erittäin raskasta. Jakopiirini koostuu lähes pelkästään kerrostaloista, joiden hissit ovat yhden käden sormilla laskettavissa.

Tietysti työaika on melkoisen mukava, alkaen joka aamu klo 3:25. Siitä 2, 2 tuntia eteenpäin on työnantajan käytössä. Luksusta on kuitenkin korvaukset (ks. tes), sillä saan jopa korvausta siitä, että odotan kylmissäni lehtien tuloa painosta. Ja nukkumaanhan pääsee heti jakamisen jälkeen - jos nukuttaa.

Ja joka ikinen lauantai/sunnuntaiaamu humalaiset "asiakkaat" keksivät jokainen omana vitsinään palvelun parantuneen, kun lehden saa aamulla suoraan käteen. "Khiittos palh-jno!"

Mutta on työssä myös paljon hyviä puoliakin. Todellakin. Niin. Joku minulla oli vielä äsken mielessä...

Niin, tapaa uusia ihmisiä, ja tietenkin ilmaiset veri- ja laboratoriokokeet työnantajan kustannuksella. Kolesteroliarvotkin näyttivät hyviltä.

Noo, koeaika on tuttu ja turvallinen 3 kuukautta. Saa nyt nähdä, montako niistä ehtii täyttyä. Ja ensimmäinen palkkatilikin napsahti jo postista. Kymmenen päivän ajalta palkkaa tuli ruhtinaalliset 97 euroa. Kuussahan se tekee jo melkein 250 euroa. Erinomaista, kerrassaan erinomaista.