tiistaina, joulukuuta 05, 2006

What's up edition 2006

Viimeiset 6 kuukautta olen työskennellyt enemmän tai vähemmän tehokkaasti ja huomasin vasta nyt, että unohdin päivittää uusimmat kuulumiset syyskuussa. No täspä nää nyt taas:

  • Ikä: 24 wuotta. Jaa, että mistäkö sen huomaa, hmm... partaa pitää ajaa useammin kuin aikaisemmin
  • Pituus/paino: 186/69,8. Paino on näköjään pudonnut sitten viime vuodesta. Tätä se teettää opiskelijabudjetilla kituminen, nälkäkuolemahan tässä tulee ennen pitkää.
  • Status: edelleen vähätuloinen opiskelija, jonka pro gradu -tutkielma on tarkastettavana. WOO-HHOO!?!
  • Opintojen eteneminen: Rinta hipoo jo maaliviivaa, olematon stressi, päivän virallisena saldona 174 ov (josta puuttuu vielä gradu & gradu-seminaari n. 25 ov).
  • Parisuhde: Kihlautuneena saman katon alla.
  • Pankkitilin saldo: 436 euroa tilillä + 5 euroa lompakossa... Selitys on kuitenkin veronpalautukset, jotka tänä aamuna mätkähtivät tilille (reilut 200 euroa).
  • Ruumiinlämpötila: normaali.
  • Stereoissa soi: Sentenced - Amok sekä Vesa-Matti Loiri - Ivalo. Loirin tulkitsemana "Ihmisen ikävä toisen luo" on uskomaton. Jostain syystä myös "Tästä asti aikaa" on soinut viime viikkoina paljon.
  • Parasta televisiossa juuri nyt: Tällä hetkellä koukussa mm. Mullan alla, Sopranos, Pako sekä Deadwood -nimisiin televiissorisarjoihin. Onneksi Big Brother päättyi jo.
  • Viimeisin hankinta: Veikkauksen joulukalenteri, á 5 euroa.
  • Kuontalo (eli tukkamalli, UUSI!): puolipitkä, roikkuu jo silmillä.

tiistaina, marraskuuta 21, 2006

Kypsytys: 125 °C reilut 3 tuntia

Rakas päiväkirja,

tulen juuri sivistyksen kehdolta eli yliopistolta. Kypsyin miedolla lämmöllä tiristen reilut kolme tuntia ja kirjoitin käsi kipeänä viisaita ajatuksia mustekynällä. Taisipa olla muuten ensimmäinen kerta opintojeni aikana sitten ylioppilaskirjoitusten, että käytin marginaaleja ja kirjoitin kaunokirjoitusta.

Mutta sitä se nyt sitten tarkoittaa, vihoviimeinenkin tenttitilaisuus on takanapäin. Neljän vuoden rupeama alkaa uhkaavasti olla loppuklausuuleja vailla valmista. Ja kyllähän sinä tiedät mitä SE tarkoittaa!

Taidankin aloittaa tuolla Jamesonin lopulla ja siirtyä sitten Bushmill'siin... jos vaikka herooisen iltapalan nautiskelisi.

Ja viralliset juhlat ovat näillä näkymin lauantaina 13. tammikuuta kajjjaanissa. Teretulemasta kaikille tuttaville kohottamaan maljoja.

perjantaina, lokakuuta 13, 2006

Freedom!

No, kestihän sitä melkeinpä kokonaisen kuukauden, mutta nyt olen taas vapaa kuin taivaan lintu - eli jälleen päätoiminen opiskelija.

Työhän oli mukavaa niin kauan kuin sitä kesti. Toisaalta päätavoite eli lukuhalujen herättäminenkin onnistui. Kun käy tarpeeksi ikävää työtä tekemässä, niin opiskelu alkaa ainakin omalla kohdalla usein kummasti kiinnostamaan.

Ainoa mieltä painava seikka tapahtui tällä viikolla. Eräänä varhaisena aamuna olin urhoollisesti jakamassa lehtiä, kun pyöräni päätti heittäytyä kyljelleen. Samalla toinen lehtilaukku revähti auki kadulle ja kymmenen lehden nippu kaatui suoraan kuralätäkköön. No ensimmäinen lehtihän oli litimärkä, muut enemmän tai vähemmän. On muuten hämmästyttävää, miten märkäkin sanomalehti säilyttää kuosinsa eikä edes repeydy helposti.

Yön jälkeen jäin vain miettimään oman työni seurauksia. Kuvitellaanpa nyt omalle kohdalle: aamulla haen lehteni laatikosta. hmmm.. yöllä on varmaan ollut rankkasade, kun lehti on vieläkin hieman kostea... ja levitän sanomalehden keittiön pöydälle aamupalani ja kahvikupin viereen.

Pahoittelen.

maanantaina, lokakuuta 09, 2006

Milloin tietää kirjoittaneensa liikaa gradua?

Helsingin sanomissa oli tänään artikkeli elämää suuremmasta gradusta. Asiatiedon lisäksi aiheessa oli pakolliset mielenterveyspalveluiden yhteystiedot ja neuvot mihin hakeutua, kun seinät alkavat kaatua päälle. Itse olen viime päivät miettinyt listaa, mistä tietää tehneensä liian kauan gradua (tai proggista, holy grailia, isoa geetä - rakkaalla lapsellahan on monta nimeä). Tässä muutama:

- Olet nimennyt rakkaan tuotoksesi kirosanalla. Myös mahdolliset liitteet tai muut oheiset tiedostot noudattavat samaa logiikkaa.
- Tiedät kirjastojen käytäntöjä, kuten sen, että kirjat pitää kerran puolessa vuodessa palauttaa fyysisesti kirjastoon. Tämän jälkeen kirjan voi taas lainata ja lainat voi taas uusia rauhassa Internetin välityksellä seuraavat kuusi kuukautta.
- Parturisi kyselee, milloin sinä oikein valmistuitkaan. Mielenkiintoista sikäli, kun parturit eivät juurikaan muista asiakkaista paljoa!
- Sivunumerot ovat gradussasi kolminumeroisia.
- Laitoksella kehoitetaan vakavasti pohtimaan jatko-opintoja.
- Et enää koe unettomia öitä tai muita psykosomaattisia oireita.
- Seuraat päivittäin työministeriön työnvälityssivustoa ja/tai hakeudut mihin tahansa työhön (esim. lehdenjakaja)
- graduseminaarissa suurin osa porukasta on jostain syystä vaihtunut
- Ja oma suosikkini: Saat äidiltäsi jääkaappimagneetin (kissa), jossa lukee: "Älä anna olosuhteiden lannistaa itseäsi. Sinä pystyt, kun itse uskot pystyväsi."

perjantaina, syyskuuta 29, 2006

Naama hiessä ja sormet mustina

Aika ajoi minut radikaaleihin tekoihin.

Ja turha väittää, etteikö koulutus muka kannata, sillä heti oli tarjolla yli vuoden työsopimus, mahdollisuudella vakituiseksi työntekijäksi.

Tosiasiallisesti olen aloittanut sanomalehtien jakamisen lähialueen kerrostaloihin. Työ on näin parin viikon kokemuksella, hmmm, melko mielenkiintoista.

Jos haittapuolista lähtee liikkeelle, työ on fyysisesti erittäin raskasta. Jakopiirini koostuu lähes pelkästään kerrostaloista, joiden hissit ovat yhden käden sormilla laskettavissa.

Tietysti työaika on melkoisen mukava, alkaen joka aamu klo 3:25. Siitä 2, 2 tuntia eteenpäin on työnantajan käytössä. Luksusta on kuitenkin korvaukset (ks. tes), sillä saan jopa korvausta siitä, että odotan kylmissäni lehtien tuloa painosta. Ja nukkumaanhan pääsee heti jakamisen jälkeen - jos nukuttaa.

Ja joka ikinen lauantai/sunnuntaiaamu humalaiset "asiakkaat" keksivät jokainen omana vitsinään palvelun parantuneen, kun lehden saa aamulla suoraan käteen. "Khiittos palh-jno!"

Mutta on työssä myös paljon hyviä puoliakin. Todellakin. Niin. Joku minulla oli vielä äsken mielessä...

Niin, tapaa uusia ihmisiä, ja tietenkin ilmaiset veri- ja laboratoriokokeet työnantajan kustannuksella. Kolesteroliarvotkin näyttivät hyviltä.

Noo, koeaika on tuttu ja turvallinen 3 kuukautta. Saa nyt nähdä, montako niistä ehtii täyttyä. Ja ensimmäinen palkkatilikin napsahti jo postista. Kymmenen päivän ajalta palkkaa tuli ruhtinaalliset 97 euroa. Kuussahan se tekee jo melkein 250 euroa. Erinomaista, kerrassaan erinomaista.

keskiviikkona, syyskuuta 13, 2006

Kesä- ja syyslukemistoa 2006

Kesälomalta täytyy joskus palata ja näin aluksi ajattelin kertoa muutaman suosituksen kirjallisuuden maailmasta. Tämän kesän ja alkusyksyn kesälukemistooni ovat kuuluneet mm. seuraavat teokset:

  • Irvine Welsh: Porno.
Welshin jatko-osa Trainspottingiin sijoittuu kymmenen vuotta suuren huijauksen jälkeiseen aikaan. Koko vanha porukka ml. Sick-boy, Begbie, Limsa-Terry sekä tietenkin Renton pyörivät kirjassa. Kirjan teemana on kuten nimikin jo kertoo pornografia sekä alaan liittyvän elokuvan kuvaaminen.

Kaiken kaikkiaan sopivan letkeää kesälukemistoa, ainoana miinuspuolena oli minun mielestä se, että kirja on himpun verran liian pitkä. Lyhytjännitteisen kannattaakin lukea pelkästään kirjan kolme viimeistä lukua, joissa kirjan koko kliimaksi huipentuu ja saa mielestäni arvoisensa lopun. Nyt vain sitten sitä kolmatta jatko-osaa odottelemaan... Ja tietysti jos pornografia ja sen valmistaminen kiinnostaa, kannattaa teokseen tutustua.
  • Cilauro ym. : Molvania.
Kesän ehdottomin yllätys oli kuitenkin alelaarista löytynyt Molvania: Itä-Euroopan hyljeksitty helmi. Kyseessä on siis matkaopas Itä-Euroopan sydämeen, Molvanian luvattuun maahan, joka muistuttaa etäisellä tavalla niin montaa muutakin valtiota.

Kirjaa voi ilkeämielinen käyttää myös pienenä testinä sen suhteen, milloin uskomus luettua kohtaan loppuu:
- "Katoppa muuten mihin ajateltiin ensi kesänä matkustaa!"
- "Oho, onpa jännä maa... ja mä en oo koskaan kuullutkaan."
- "Niin, no katoppa vaikka niitä perinnetapoja sieltä..."
- "Oho, ne juo lentopetrolia snapseina ja ja ja ..."
  • Mohandas Gandhi: Tottelemattomuudesta.
Toinen alelaarin löydöistä, itsensä Mahatma Gandhin erilaisia kirjoituksia käsittelevä opas toi mielenkiintoisia ajatuksia kaiken muun lukemiston ohella, eikä hintakaan ollut paha, 1 euron.

Kirjan paras ajatus tiivistetysti: "Täydellinen kansalaistottelemattomuus on rauhanomaista kapinaa - kieltäytymistä tottelemasta jokaista valtion laatimaa lakia. Se on varmasti vaarallisempaa kuin aseellinen kapina, sillä sitä ei voida koskaan tukehduttaa, jos kapinalliset ovat valmiita kohtaamaan äärimmäisiäkin koettelemuksia." (mt., s. 44)

  • Mark Z. Danielewski: House of Leaves.
Suurin odotuksin päätin aloittaa lukemaan myös Danielewskin klassikkoa, jota olin säästellyt itselleni jo viime syksystä asti. "Vanhana" H. P. Lovecraft fanaatikkona olin löytäväni joitain yhtäläisyyksiä ja kirjassa oli mielestäni jollain tapaa samanlainen henki, kuin joissakin Lovecraftin novelleissa, esimerkkinä nyt vaikka tutkimusretki loppumattomaan kellariin ja ahdistavat henget...

Kirja on edelleen kesken, kuten myös jo vuosikkaaksi kasvanut graduni, joten en kommentoi sitä sen enempää tässä.
  • Anthony Swofford: Merijalkaväen mies.
Jo elokuvaksikin väännetty teos sattui löytymään eri alelaarista ja oli sinällään kepeälukuinen. Fanaattisen nostatuksen (vrt. Mostarin tien liftarit) ja isänmaallisen patriotismin sijaan teos käsittelee yksilön näkökulmasta persianlahden sotaa - ja ennen kaikkea sen odotusta. Hirmu syvällistä analyysia sodasta ja sen eri syistä on turha odottaa, sen sijaan teos on kuvaus arjesta ennen sotaa ja sodan kuluessa ja sen päätyttyä. Odottaminen ja turhautuminen ovatkin keskeisiä teemoja ko. kirjassa, miksiköhän oma onneton armeija-aikani tuli mieleen? Mikäpähän siinä, ei varmastikaan maailmankaikkeuden paras kirja, mutta kesällä tällainenkin menee.

En ole katsonut teoksen pohjalta filmattua elokuvaa, mutta selkein asiavirhe elokuvassa on kuulemani mukaan se, etteivät Yhdysvaltain joukot elokuvassa häpäise ruumiita (toisin kuin kirjassa)... Way to go U.S.A!
  • Alan Moore & David Lloyd: V niin kuin Verikosto
Kuin myös elokuvaksi väännetty teos tuli myös lukaistua pitkinä valoisina öinä ja täytyy heti myöntää, että pidin. En ollut pitkään aikaan lukenut sarjakuvaa, joka olisi ollut hyvin käsikirjoitettu.

Kirja oli kauniin piirrosjäljen lisäksi yllättävän mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Ko. kirja tulikin lukaistua yhdessä päivässä ja yössä. Suosittelen lämpimästi, ainakin sarjakuvaa, itse elokuvasovituksesta en osaa sanoa mitään, koska en ole sitä nähnyt.

sunnuntai, elokuuta 06, 2006

Elämäni ensimmäinen tietokone

(Nyt on pakko hehkuttaa, pahoittelen kaikkia herkimpiä jo etukäteen, elämä on...)

Tänään on koittanut se päivä, kun sain ikiomaksi elämäni ensimmäisen tietokoneen. Tähän päivään saakka olen saanut hyödyntää (ja kiroilla) muiden omistamien laitteiden ääressä.

Postissa kuitenkin saapui tänään tietokoneeni, jolla olisi nyt tarkoitus pärjäillä ainakin muutama vuosi eteenpäin. Elikkä seuraavanlainen sähkönsyöjä nurkkaan tuli puhisemaan; kauttaviivan jälkeen on vertailun vuoksi aikaisempi uskollinen palvelijamme (jolla ei arvatenkaan paljon hupia pystynyt harjoittamaan).

Kotelo: Antec P150 / nimetön harmaa mötikkä
Prosessori: AMD Athlon X2 4200+ / AMD Athlon 500 mhz
Emolevy: Asus M2N-E / MS6167
Muisti: 2 gb DDR2 800mhz /384 mb DDR 133 mhz
Kiintolevy: 320 gb / 60 gb
Näytönohjain: 7600 GT 256 mb / Matrox Millennium G400, 32 mb (joka ei muuten vieläkään toimi kunnolla vanhassa koneessa!)
Näyttö: Viewsonic VX922 / Nokian harmaa mötikkä, 447Zi
asemat: kirjoittava dvd-asema / dvd-asema + kirjoittava cd-asema (hidas)

Ja sitten vielä ylimääräiset romppeet:

Näppis+hiiruli: Logitech MX 5000 / Logitech L500 (aina paristot lopussa, en suosittele)
Kuulokkeet: Sennheiser HD 415 / Philips HC8305 (painavat ja erittäin tuskalliset käytössä)
Tulostin: Samsung ML 1610-SEE (mv-laser) / Epson Stylus Color 680 (josta löytyy insinöörien ehkä tähän asti paras keksintö: jos jompi kumpi patruunoista on loppu, tulostimella ei voi ollenkaan tulostaa!)

Ja tarkempaa hintaa voi katsella esimerkiksi täältä! Kirjoitushetkellä näytti keskihinnaksi tuollaista 1790 euroa eli kallista, mutta mikäpä se on ostellessa, kun tekstiviestilläkin saa tänä päivänä vippiä ja kirkkokin on ryhtynyt kampanjoimaan pikaluotottajia vastaan. Eihän se voi tarkoittaa muuta kuin KULUTUSJUHLAA!?!

keskiviikkona, toukokuuta 24, 2006

Feissaus, tuo vitsauksista viimeisin

Joskus elin naiivissa uskossa, että ei se voi näille korkeuksille tulla, eihän täällä ole edes niin paljon ihmisiä, että se voisi olla kannattavaa toimintaa.

- Ai, mutta olisiko teillä minuutti aikaa hyvälle asialle?

Mutta ei, niin vain tehtiin kauppapaikka Kuopijonkin viimeisistä pyhätöistä, torin kongista. Mikähän siinäkin on, että kaikki julkiset tilat pitää joko a) kuseksia ja töhriä tai b) muuntaa yleishyödyllisiksi kaupustelutiloiksi?

- Kiinnostaako eläinten hyvinvointi?

Se on minusta kuitenkin ikävintä, että juuri tällainen väkisin myynti ja julkisten paikkojen (luvaton) muuntaminen "feissaus"-tiloiksi saa ihmiset käyttäytymään kuin Helsingissä (vrt.).

- Ei sieltä tililtä mitään lähde jos se on tyhjä!

Kyllä olisi nimittäin taas adressin ja/tai kansanliikkeen paikka. Ja jos itse sattuisin olemaan ko. valtion diktaattori, säätäisin välittömästi lain, jolla koko toiminta kiellettäisiin, samalla kieltäisin myös telemarkkinoinnin. Vaikka kuinka olisi jalot ja hyvät periaatteet (eläinten hyvinvointi, verenluovutus, afrikan kodittomat norsut...)

Ikävästi ne jalot periaatteet ja "hyvän" työn tuotokset valuvat viemäriin, kun ajan mittaan ihmisistä tulee kiireisiä ja silmiin katsomista on vältettävä viimeiseen asti, jottei vaan antaisi ostosignaalia feissaajalle... Eipä kai siinä vaiheessa voi kuin lähettää terveisiä!

Viime aikoina olen vain miettinyt sellaista ytimekästä lausetta, jolla voisi suoraan kieltäytyä. Ei kuitenkaan haluaisi räjähtää viattomalle kansalaiselle, joka vain toimeentullakseen tekee työtään... Jostain syystä päässäni pyörii vain Suomen armeijan taannoinen slogan:

- TEE TYÖTÄ, JOLLA ON TARKOITUS!

Muitakin erinomaisia vaihtoehtoja otetaan avomielin vastaan...

torstaina, huhtikuuta 20, 2006

Proggis


No, nyt alkaa jo pikkuhiljaa pahin hellittämään.

Kirjapinokin on vähentynyt jo sormin ja varpain laskettavien kokoiseksi. Välillähän tilanne oli jo kolmin-nelinverroin pahempi.

Seminaareissa aiheesta on saanut puhua jo sen verran, että välillä tuntuu kuin avautuisi aa-kerhosa, omasta riippuvuudestaan:

"Niin, täähän lähti jo vuos takaperin ja siitä asti mä oon sitä yrittänyt työstää. Välillä ahistaa tosi paljon ja tuntuu, että ei tästä voi tulla mittään. En mä selviä, perhesuhteetkin kärsii, vain tietokonepelit kiinnostaa, ahdistaa... En ole poistunut asunnosta viikkoon."

Ja sitten harmaaparran rauhoittava huokaus: "Kyllä se valmistuu." Ja toinen varteenotettava ohje oli: "Ei pidä antautua tunteiden valtaan, vaan painettava järjellä!"

Mitäpä siihen enää lisäämään?

No enpä tiedä, jos se nyt tässä joskus. Toivottavasti...

tiistaina, huhtikuuta 11, 2006

Kolome Geetä!

No nyt niitä saa sitten täällä peräpohjolassaki, ai mitä, no 3G-puhelimia.

Rakas operaattorinikin lähestyi tänään ja teki uskomattoman tarjouksen: vaatimattomaan 50 euron kuukausihintaan saan 3000 min/kk puheluja, puhe-elimen, videopuheluja n. 600 euron edestä ja tekstiviestejä 200 eurolla ja ja MMS-viestejä 1050 euron erestä!

Mieleen tulee lapsuuden torikauppiaat, joilla panokset ja ääni vain koveni, heidän lappaessa karkkia säkkiin! Ja kotona vasta huomasi, mitä kaikkea surkeaa torikauppias oli huumassa säkkiin laittanut, kuten esimerkiksi salmiakkikarkkeja, joita ei syö koiratkaan... Mutta mitä vielä - SAMAAN PAKETTIIN - NYT LÄHTEE - JA VIELÄ TÄSTÄ - HALAVALLA!!!

Mutta tosiaan, tästä kolme geestä, niin tällä hetkellä puhelin laskuni on noin 20 euroa ja lasku tulee noin kahden kuukauden välein, eli noin 10 kuussa. Tekstiviestejä lähetän noin eurolla, MMS-viestejä en lainkaan. Videopuheluja en soittele, koska en tunne ketään, jolle niitä voisi soittaa. Äkkiseltään laskien säästän siis kuukaudessa 2024 euroa (esimerkkilaskelman mukaan). Damn, ei vielä lähelläkään kolmea G:tä (eli tuhatta).

Ai niin se puhelin, tarjouksessa esim. 395 euroa, jota minun ei tarvitse hankkia, koska omistan jo valmiiksi yhden euroopan vanhimmista puhelinmalleista, (Nokia 6610i) jonka olen jo maksanut omaksi omaisuudekseni. No nyt on jo kasassa noin 2400 euroa. Eli vielä 600 euroa puuttuu maagisesta kolmen tonnin rajasta.

Totta tosiaan, laskelmahan ei huomioi ollenkaan tuota kuukausimaksua, joka minulla on tällä hetkellä 0,66 euroa. 3G:ssä se on vain 49,95 eli erotus on vaatimaton 49,29 euroa minun edukseni. Ja kun tuo summa kerrotaan vaikkapa tuolla kahren vuoren määräaikaissopimuksella (johon tietty pitää nimi pistää) saadaan siis 24 X 49,29 = 1182,96.

Lyhyellä matematiikalla laskien kolome geen arvoksi tulee hiukkasen yli kolme tuhatta euroa... Sattumaako?

lauantaina, maaliskuuta 18, 2006

Yhteiskunnan elätti


Mikäköhän siinäkin on, että kun erehtyy julkisilla paikoilla puhumaan omasta toimeentulostaan, seurauksena on aina vähintäänkin nolo tilanne.

En sitten tiedä, miten tulisi suhtautua, kun parturikin antaa säälistä alennusta jo alennetusta kanta-asiakas hinnasta. Kiitos, mutta olin kuitenkin varautunut jo maksamaan täyden hinnan?

Sanattomaksi vetää.

No.

Joka tapauksessa, ajattelin että aiheesta saisi toimivan t-paidan. Ja selkään tietenkin stoalainen kansanviisaus: "sääli on sairautta."

Taidanpa heti alkaa säästämään, tiedä vaikka ehtisi vielä hankkia ennen kesää.

maanantaina, helmikuuta 06, 2006

Pikkuvikoja, helppo korjata


Minusta ainakin on erityisen mukavaa, että kun kirjoittaa opinnäytetyötään, Microsoft Windows XP®© -käyttöjärjestelmä päättää yhtäkkiä (lupia kyselemättä) aloittaa uusien sisäänrakennettujen ominaisuuksien esittelykierroksen:

- Uskomattomat "peiliefektit", jotka näyttävät työpöydän taustakuvan minkä tahansa ohjelman ikkunan läpi. Tällöin et ikävä kyllä voi esim. tallentaa keskeneräisiä töitä.
- Jopa 43:n messenger ikkunan yhtäaikainen ja automaattinen avaaminen, vaikka itse messenger ei olisikaan päällä.
- Jopa 16:n työkalukansion avaaminen täysin automaattisesti.
- Työpöydällä olevat ikkunat "skaalautuvat" täysin toisiinsa, jolloin ei voi edes tietää, mikä ikkuna todellisuudessa on aktiivinen ja mikä ei.

En tiedä, onko edellä mainittuja ominaisuuksia hiottu entisestään tänä vuonna (?) julkaistavaan Widows© Vista® -käyttöjärjestelmässä...

Jostain syystä aiempi avautumisen aihe ei ole toistunut... (koputtaen puuta)

Ja varmaan muistetaan se tiedostojen varmuuskopiointi...

keskiviikkona, helmikuuta 01, 2006

Now in Theaters: The Night of the Heroic Drinking Men



Silloin, kun se ajatus lähtee pakottavana viemään, jää tärkeät kouluhommatkin tehtyä. Onnettomista taidoista kai jotain kertoo sekin, että oheisen työstämiseen meni kaikkinensa varmaan noin 12 tuntia...

No, joka tapauksessa, nyt se on valmis ja voin palata tärkeämpien asioiden pariin.

Ja tämäkin tarina saa onnellisen lopun...

Short Plot Summary:

Pack of finnish men round up and drink till they drop. Suddenly they notice that one by one they are turning to bloodthirsty dead...

Only cognac-shots straight to the head can help them...

But will there be anybody up in the morning, when the sun goes up...?

sunnuntai, tammikuuta 29, 2006

Pienimuotoinen tutkielma herooisesta juomisesta

Herooinen juominen = 'sankarillinen juominen'

Perinteistä suomalaista juomatapaa on mahdollista luonnehtia herooiseksi, jota voidaan pitää vanhakantaisena kulttuurisena toimintamallina. Syntymäjuuret tälle juomistavalle löytyvät miehisestä juomisringistä. (Törrönen 2005)

Herooiselle juomistavalle on tunnusomaista "sekä vahva humaltuminen, jossa kuljetaan "toiseen todellisuuteen" , että seurallisuus, pyrkimys yhteisyyden kokemiseen". (Partanen 1992, Törrönen 2005)

Real life example part 1 (oikealla):
"Jaakko [nimi muutettu] demonstroi alkuillan tuntoja."
Matkalla toiseen ulottuvuuteen, huomioi vasemman käden sormien muodostama viittaus yläsuuntaan. Tästä ei siis suunta voi olla muualle kuin ylöspäin...

Herooinen juomismalli ei ole kuitenkaan tyypillistä vain yhdelle sosiaaliryhmälle, vaan malli voidaan omaksua hyvin erilaisissa konteksteissa ja hyvin erilaisin motiivein. Esimerkiksi parempi väki voi turvautua herooiseen juomiseen voimantunnossaan, kun taasen köyhät hakevat keskinäistä yhtenäisyyttä katkeruudessaan. (Partanen 1992, Törrösen 2005 mukaan)





Real life example part 2 (vasemmalla):
Ossi [nimi muutettu] aloittaa rohkeasti yhteisöllisyyden muodostamisen ja oman "ulottuvuuden" rakentamisen.

Huomioi oikeaoppinen kylkiasento ja rento yleisolemus. Kuten kuvasta ilmenee, "matkaeväät" eivät ole vielä muilta loppuneet.

Suomalaisen miehen humalaa on kuvattu matkaksi, jossa mies hylkää yhteiskunnan (sekä naisen kontrollin). Juominen ei kuitenkaan kehity aidoksi yhteisöllisyyden kokemukseksi, vaan loppujen lopuksi mies päätyy kosmiseen yksinäisyyteen. (Falk & Sulkunen 1980, Törrösen 2005 mukaan)

Real life example part 3 (oikealla):

Jere [nimi muutettu] hakee yhteisöllisyyttä, kokien samalla kosmista yksinäisyyttä. Yhteisöllisyyden kokeminen ei selvästikään ole kiinni fyysisestä tilasta, siihen pääsee mukaan niin matolta, kuin sohvaltakin.

Empiiriseen kokeeseen osallistuneet huomioivat erinomaisesti myös nuoremmat sukupolvet, jolloin herooinen juominen ei jäänyt vain vanhempien polvien yksityisomaisuudeksi, vaan yhteisöllisyys avautui myös nuoremmille.



Real life example part 4 (vasemmalla):

Selkeästä ikäerosta huolimatta Marko [nimi muutettu] maistelee uuden ulottuvuuden tuomia ihmeellisyyksiä.

Huomioi vanhempia sukupolvia pystympi pään asento.

Empiirisen kokeen lopputulokset ovat hyvin yhteneväisiä Törrösen (2005, 497-498) analyysin kanssa:

"[H]erooisen juomisen objekteina ovat sekä rankka ryyppääminen että sulautuminen kavereiden keskinäiseen yhteisruumiiseen."

"Humalassa kuljetaan kulttuurin, kielen ja tietoisuuden tuolle puolen tilaan, joka koetaan huolettomana ja harmonisena minun, yhteisön ja maailman yhteensulautumisena."


Real life example part 5 (oikealla):

Myös Jaakko päätti loppuillasta sulautua muiden kanssa samaan yhteisöön.

Huomioi myös kissan mukaan ottaminen herooiseen yhteisöön (kuvassa punaisen ympyrän sisällä).

Oletettavasti myös seuraavan päivän olotilat olivat kokeen "sankareilla" Törrösen (2005, 498) analyysin mukaisia:

"Herooisesti juoville miehille tällaiset ruumiin kontrollin lipsumiset [eli sammuminen, kirj. huom.] ovat asioita, joilla he voivat seuraavana päivänä ylistää miehuuttaan tai joille he voivat rentoutuneesti naureskella."

Tällöin myös "ryyppäämisen mukanaan tuoma krapula ja paha olo hyväksytään ja kärsitään tyynesti" (Törrönen 2005, 498).


Kirjallisuutta

Falk, P. & Sulkunen, P. 1980. Suomalainen humala valkokankaalla - suomalaisen miehen myyttinen fantasia. Sosiologia 17 (1980): 4, 257-270.

Partanen, J. 1992. Herooinen juominen, myyttinen humala ja suomalainen viinapää. Alkoholipolitiikka 57 (1992): 6, 377-383.

Törrönen, J. 2005. Nuorten aikuisten humalakokemukset. Yhteiskuntapolitiikka 70 (2005): 5, 488-506.


Important Legal Notice:

No animals [or adult men] were seriously hurt during this scientific project.

lauantaina, tammikuuta 28, 2006

Siitä se ajatus sitten lähti...


Näinä outoina aikoina, kun ihmisillä on tarvetta lähettää omia sieluntuotoksia erilaisille foorumeille, päätin itsekin läimäistä potretin omasta päästäni tänne.

Ja siinähän se kajjjaanin suurin nähtävyys (heti osittain puretun ja sillalla pilatun linnan jälkeen) taustalla loistaakin. Harmillisesti sää oli hieman oikullinen kuvausaikaan ja valotus hieman epäonnistui.

No, totta puhuen inspiraation lähteenähän toimivat Craig Henry sekä Tuonenvirta.

Mutta edelleen olen sitä mieltä, että Kajaanin kotisivuilta löytyvät kuvat itse kajaanin linnasta (osa 1 & osa 2), onnistuvat todella uskottavasti hämäämään katsojaa luulemaan, että paikanpäällä olisi jotain nähtävääkin. Itse asiassa itse yläpalkissa on photoshoppi laulanut melko kiitettävästi, jotta itse silta on saatu häviämään...

Googlekin löytää useita mielenkiintoisia kuvakulmia linnasta ja voihan se olla, että koko silta onkin mielikuvitustani...

lauantaina, tammikuuta 07, 2006

Mutta onneksi on Disney® kanava

Ah, noita lapsuuden rakkaita muistoja, ollapa vielä pieni ja Disney®:n aivopestävissä.

Erehdyin avaamaan mainostelevision liian aukaisin aamulla ja sieltähän niitä taas tuli, Disneyn "klassikoita", joista ei kertakaikkiaan voi olla pitämättä. Tämän aamuisissa jaksoissa keskityttiin joulun ihmeeseen ja talouden toimintaan Mikki Hiiren ja Roope-sedän johdolla.

Joulun ihme oli hauska aina siihen asti, kunnes lapsille osoitettiin miten käy jos ei käyttäydy jouluna kunnolla. Jakson pahis, pullakka pikkupoika, vaatii saada Pluton omakseen, koska se haukkuu niin herttaisesti Mikin soittaessa viulua. Taivuttelun jälkeen Mikki päättää myydä Pluton saadakseen rahaa köyhän perheen lapsille (ah niin ihanan altruistista käytöstä). Ja niin Pluto päätyy pahuuden pesään.

Lapsi ei tietenkään osaa kunnioittaa eläinten oikeuksia vaan paukuttaa Plutoa vasaralla päähän ja keksii kaikkea muuta kivaa koiran kustannuksella. Isällä ei kuitenkaan ole minkäänlaista pyrkimystä puuttua käytökseen ennen kuin lapsi ryhtyy kunnolla riehumaan ja heittää isää mm. kattilalla päähän. 'Ilkikurista' lasta noin kolme kertaa fyysisesti suurempi 'iskä' ei kuitenkaan kestä oman auktoriteettinsa nolaamista (ei eläimistä niin väliä) ja lapsensa ilkikurista käyttäytymistä, vaan antaa rehellisesti selkään. Suoran toiminnan mies, sen sijaan, että kieltäisi tai keskustelisi lapsensa kanssa, nappaa lapsen syliinsä ja takoo olan takaa lapsen takamusta. Harmillisesti piirretyssä ei sentään näytetä sitä, miten herttainen ja hyvin käyttäytyvä lapsesta tulee kunnon selkäsaunan jälkeen! Väkivaltainen käyttäytyminen kannattaa aina, sillä pieksemisen ohella Pluto pääsee livahtamaan ovesta ulos ja viettämään rauhallista jouluaan Mikin kanssa.

Toisessa jaksossa taasen perehdyttiin Roope-sedän johdolla talouden toimintaan ja oikea oppiseen rahan käyttöön. Veljenpojilla on jakson alussa suuri ongelma, mitä tehdä huimille säästöilleen, joihin Roope onneksi osaa kertoa yllättävän elämänohjeensa. Jaksoon mukaan oli saatu oikeaoppiset ja helposti opittavat teemalaulut tarttuvine kertosäkeineen, joilla rahan keräämisen ja kierrättämisen perussäännöt saadaan nassikoiden korvien taakse talteen. Ja se tärkeinhän oli tietenkin se, että elämässä tärkeintä on kerryttää varallisuutta ja rahaa, koska raha on maailman tärkein asia. Jakson lopulla Roope näyttää omat moraaliset hyveensä ottamalla sukulaispoikiensa sijoituksesta reilun välityspalkkion - mitenkäs muutenkaan?

Ja mikä parasta, Digiboxin kautta tätä 'ihanuutta' voi katsoa päivittäin kello 07-23 (ks. Finnetin mainos). Siinähän sitä juuri ehtii ladata akut uutta päivää varten, jotta varmasti jaksaa imeä elämänohjeita Diisneyltä®. Ja mikä 'parasta' kanavalla ei ole "mainoksia eikä väkivaltaa"...

Mutta onhan tämä asennekasvatus osattu jo aikaisemminkin, onhan Aku-setä ehtinyt kartoittaa euroopan diktatuurejakin jo vuonna 1942.